Hullunhieno Suomi? runot

VETURIN KISKOILLA LÄHDÖSSÄ NÄÄT,LAITURIN NISKOILLA PYÖRÄLLÄ PÄÄT.
IKKUNAPAIKALLA PILVEN HAAMU,RAVINTOLAVAUNUSSA TUOPILLA AAMU.
PAKKASEN PAIMEN LAUKKASI OVILLA,HARMAJA HAIVEN HAUKKOI KORVILLA.
KONNARI KEINUEN LIPPUJA UTELI,PONNARI HEILUEN JUNALLE JUTTELI.
TYHJIÄ VAUNUJA HUOLELLA KATSASTI,AATTELI," YKSINKÖ RAITEILLA RATSASTI?"
ELÄVIÄ SIELUJA  VESSASTA URKKII,VANHOJA PIERUJA PEILISTÄ KURKKII.
TUPAKKIVAUNUSSA AIKA ON NORTILLA,AIKATAULUSSA ELÄKE KORTILLA.
JUNALLA  JYSKYTTI AAMULLA MUTKAAN,SAUHUT POSKILLA SATASTA TUTKAAN.SATASTA TUTKAAN , SATASTA TUTKAAN.



Nimimerkki: Petrus

Uneton olet vieressäni tänään
Valvonut silmät ristissä verisuonet katkeillen
Ihmettelet tätä Suomen kesän yötöntä yötä
Suomalaista eksotiikkaa
Kuolimojärven lumoa ja vetovoimaa
On oikein että tänä yönä seisot sylissäni
Istut korkojeni päällä
Jalat järvestä lioten
Viisi varvasta
Kuin sorsaperhe matalassa kohmeikossa
Kesäyön viileää sirppiä väistäen
Kuu kuin kitupiikki
Viisi sorsaa jalat jäässä



Niin me istuimme ja laskimme juhannustaikojen toteutuneen
Olethan täällä etkö olekin
Maistamassa aitoa ja alkuperäistä asketiikkaa
Leukasi haukotuksesta nyrjähtäen
Nielusi punainen kupu
Olkoon se merkkinä merenkävijöille
Mielesi majakka, joka haluaa kotiin tältä saarelta
Takaisin tutun television ääreen iPadille kännykän ulottuviin
Tutulle sohvalle pimennysverhojen taakse



Ja jääräpäinen mies joka
Tulee toisesta kulttuurista ei oikein ymmärrä
Sanoo anopille ei
Vetää viivan siihen mihin sen on kuuluttava
Eikä koske ahveniin pitkällä tikullakaan
Eikä rakasta Abban sinappisilliä



Saunaan suostut kanssani
Sen kuperalle penkille lotraamaan
Saavissa lämmennyttä järvivettä
Siinä hiljalleen valuva railo
Liruna jalkani varressa
Kuin vuotava suoni
Kuin vaiettu pakko
Kun kylmään on mentävä
Ja kuumaa on kestettävä
Etkä vieläkään ymmärrä miksi






Nimimerkki: Katlas

Räystäspääskyn pesä,tyhjillään on talvella toki.
Etelä-Afrikan kesä,muuttolintujen toinen koti.Sinne sinäkin jouluna,tyttäresi luo matkustat.
Kuinka monta Helsingissä,kun kaikki henget lasketaan,oikeastaan elääkään?
Lasketaanko pääskysetkin?
Entäpä Kap-kaupungissa?
Montako muuttolintua,kun ihmisetkin lasketaan?


Nimimerkki: Petrus

Oi Elämä!

Tarinaani ei ole kerrottu,
valoani ei ole juotu.


Silti minä elän kuin sykkivä taivaan arpi.
Kuulen tuulen käskyt ja
nauran kun avaruus ei muista tehdä yötä.


Tähtimetsään unohdettu taika olen,
ilman tietäjää, noiduttua kuuta.


Varovainen talvi olen,
jolla kosketan kesää mansikkatyynyllä.
Uneksuva, karvainen halkirakastettu
kiviin hylätty kerjäläisen nuttu.


Lämmittämätön härkätalli ilman korskeaa oria,
lampolan väsynyt,
itkuun leikattu keritsin.


Vaanin elämää kumarassa,
sydän tiiviinä.
Turvaan haikuihin ja
suopursuilla marinoituun katumukseen.


Lepään ajan paadella,
vastassa myrsky ja ivan rakeet.
Alasti naaraan kiven liukkaalla
taivaan pilvet
koskettamaan rintani henkeä.
Aurinkosalpoja taon,
vapaata sielua tarjoan.


Kaikkeuden uhri ja painoton minä.


Mereen huuhdottu sini ja
järveen toivottu vihreä.


Kasteltu sisin ydinvalkean jäljillä.
Näen, mistä hymyt avataan ja rikkaus uutetaan.


Valon kalvot asettuvat karkumatkalta,
lepäävät äkkiä ja nauttivat.


Olen unelmani kosketus,
pinnaton atomien kehä.
Kaipauksen paino sanalla lumous.
Kauneuteen resonoitu hymni,
pehmeyteen kiillotettu rakkaussointu.


Näillä. Tarinani alku kerrottu.

Käsien liitos ja ihojen lupaus.

Sykkivä rinnan tieto.


Päivämme auki, oi Elämä!



Nimimerkki: Runningpoet

Olisin kaunis Olisin kaunis
kuin tyynyllesi lasketunut suudelmasi

Olisin kaunis
kuin silmiesi tekemä nautintoon painuva kuun kuje

Kaunis olisin ihollasi kyynelin

Kuin kaunein sanasi silkkisukin unestani ohi hiipii

Niin kaunis kuin meri
tyynen ja sillatut tähdet ääntää

Olisin rakkauteen kehrätty

Kaunis

Valon arpi


Nimimerkki: Running poet