Hullunhieno Suomi? runot

Suvituulen soitellessa
talven tuiskutessa.
Liehuu siniristilippu
sydämen salossa.

Suomalainen aina olen.
Tänne synnyinkin.
Aikanani elämäni
täällä päättyykin.

Surullinen, joskus niin
silti eteenpäin.
Sinne, missä auringon
vilaukselta näin.

Sinijärvet aaltoilee ja
metsät humisee.
Luonnon suuri kauneus
sielun lääkitsee.

Joskus pieni rukouskin
ylös yrittää.
Auta Luoja, jaksaisi ei
enää enempää.

Itketään ja nauretaan
kun muutakaan ei voi.
Tunteet - ne on kohdallaan.
Suomi - laulut soi!


Nimimerkki: päivänkakkara

Kivikkoista polkua on
Suomi-neito kulkenut.

Sydämensä särkenyt.
Kyynelistä täyttynyt.

Tehnyt työtä raskain
mielin.

Ilonpäiviäkin nähnyt.

Tämä rakas kotimaa.


Nimimerkki: päivänkakkara

Suomen vuodet ja vuosikymmenet ovat olleet kuin hiihtäjän taival kuusimetsien keskellä,
välillä ylämäkeä, sitten alamäkeä,
on ollut myös loivaa suoraa latua,
kaatumiset ovat opettaneet ja taistelutahtoa lisää tuoneet,
eteenpäin vieneet



Nimimerkki: MJS

SUOMINEITO ITKEE KUKA EU:N HÖMPÖTYKSET POIS KITKEE... ENSIN VIETIIN MARKKA JA NYT SAA OLLA TARKKA.PÄÄTÖSVALTA LUISUU ALTA. KOHTA ALAS HINATAAN SINIRISTI LIPPUMME,JATKUUKO ITKUMME...KUN SUOMI LÄHESTYY SATAA ?


Nimimerkki: Tintti

Aamun ensi säteet horisontissa
yksinäinen pilvi taivaanrannassa
sanoisinpa että kaunista,
mutta en voi
joko vesihöyryä
tai saastetta
täytyy odottaa,
kuunnella muita
aurinko nousee idästä
laskee länteen
me siinä välissä


Nimimerkki: Aimo Halla