Hullunhieno Suomi? runot

Humanisti Suomineito runon kirjoittaa ja huumorista tekee gradua. Kalliolla kukkulalla soittaa poikkihuilua. Lausuu kansanrunoja ja murrejuttuja. Roolihenkilöiden kautta eläytyen näytelmissä tulkitsee historian vaiheita. Elovenatyttö liikenteessä fillaria polkee. Haalareissaan vuosilukuja ja iskulauseita. Tandem-opintoja kielissä. Humkandi, kohta maisteri. Tradenomiksikin opiskelee, tahtoo käydä kauppaa kansainvälistä. Virtuaaliyritystä kavereiden kanssa perustaa. Ystäviä Kanadassa, Koreassa, Azerbaidžanissa, Ranskassa, Brasiliassa, Italiassa, Japanissa... Kävi kaukomailla Aasiassa vaihdossa. Suomessa ja Skotlannissa englantia opiskeli. Frankfurtista haki leirimuistoja. Kotikaupungissaan lakeudella toimi kesäoppaana. Oli kerran laitekuski Powerparkissa. Metsikössä samoilee ja mustikoita poimii. Suomineito puhtoisena paljuun pulahtaa. Huumorista tekee gradua.

Vem är du då? En liten blåbärsmun, som dåftar kåda.
(Kuka sinä sitten olet? Pieni mustikkasuu, joka tuoksuu pihkalta.)


Nimimerkki: ahm2017

kansallispuvusta vain liivi
                          tasku
         hulmuavat helmat
paita näyttää ihan hupparilta
           korvissako rihkamaa
parvi paljain varpain
                   estradille pyrähtää
   heidän lyriikassaan
         kuin metsätiellä maisemassa
jokin hiukan muuttunut
            rytmi jännempi
   minä keski-ikäinen
        ikävuosien ja aikakausien
eilisen ja uuden päivän
      elämän ja eri sukupolvien
rappusilla istun
            jälleen pienen hetken
    viidentoista ikäinen


Nimimerkki: ahm2017

Perhekuvan aika:

on saavutettu legitiimit unelmat: 
tunnelmallinen rintamamiestalo ilman homeongelmaa
urakehitys nouseva lineaarinen funktio, ei aukkoja cv:ssa
vaimo ja kolme lasta, yksi kutakin sukupuolta
terve rotukoira, auto jonka joku muu huoltaa,
vene halutulla alueella mutta maaseudun rauhassa kesämökin rannassa
kunniallinen kuolema, sydänkohtaus kaikkensa antaneena
kohtuullisen ajan eläköitymisen jälkeen mutta vasta kun lapset ovat aikuistuneet

hautapaikka vähintään miesmuistin ajaksi


Nimimerkki: Lapikas

Väki humaltuu.
Naiset puhuvat katkeria totuuksia, miehet suloisia valheita.  Kun ilmoille rävähtää baarien tunneälykappale Rafaelin enkeli, juopot innostuvat laulamaan mukana. ”Mikä minä olen sille vastaamaan, mulla luvut jäi kesken aikoinaan” -säkeet lauletaan erityisen painokkaasti.
Minä olen Strindbergin piru ja hiivin pois.


Nimimerkki: Lapikas

Taivas, tuo ilmakehän kiristetty iho.
pingottuu punertavana
kaupungin ylle.
Kuivuneitten korsien vieterit
värisevät hangen pinnalla.
Jos piirrän viivan
kirkontornin ristin sakarasta sakaraan,
saan leijan.


Nimimerkki: Lapikas