Hullunhieno Suomi? runot

hulmuatko
vapaudesta rakkaudesta veljeydestä
vai pelosta vihasta julmuudesta


liehutko
rehtiydestä tasa-arvosta sisusta
vai vääryydestä leipäjonoista luovuttamisesta


autatko
miestä mäessä ojennatko käden
vai jätätkö kaverin syljetkö vielä perään


oletko vain
pala valkoista kangasta
sininen risti
synkkää taivasta vasten


näenkö
lumen valkoisen veden sinisen
vai norpan lohen haukan viimeisen


kuulenko
leijonan karjuvan koskien pauhavan
vai kuolevan joutsenen laulavan


oletko vain
pala valkoista kangasta
sininen risti
synkkää taivasta vasten


vaan se mitä näemme taivaalla
syntyy yhä uudelleen
minussa sinussa
lapsessa harmaahapsessa
meistä riippuu
kuinka hehkuvin aatoksin
liehuu pala kangasta
vain me voimme sinut
polkea maahan mutaan
tai nostaa korkeuksiin


Nimimerkki: Leksa Stemu

Eteisessämme oli aina ahdasta,
ja sinun hiuksesi osuivat usein kasvoilleni,
monien auringon ja kuun kiertojen jälkeen,
kun sinua ei enää ollut täällä,
minä muistin sen,
katsellessani ikkunasta
tähtien syttymistä.

Nimimerkki: Imagerium

kuinka ikävöinkään kupeillesi
järvien sineen, erämaan hiljaisuuteen
En, minä katselen vain kaivaten
sitä joka olit ennen
nyt pelkään kulkea kaduillasi

Kaipaan vahvaa perustaasi
on se vielä
mutta tielläsi on syvänteitä
pilkkaa, tuskaa, rahan voimaa
unohdettuja ihmisiä, kärsimystä
syrjäytyneiden kipu repii iholleni haavoja

Olet minulle aina kotimaa
vaikka häpeillen joskus kuljenkin
Tietämättömillä sanojilla
on liikaa valtaa, eivät tiedä mitä on nälkä
Minä vapisen uskollisena
mihin sinä menet
jätätkö yksin
kuten jo tapana

Olet minulle vapaus uskoa
katsoa huomiseen
Kylmenneeet kädet unohdettuina, hyväilevät metallista sängynlaitaa
kiireessä huikataan moit, kiusataan erilaista
tekosiveää, hymyillään taxin takapenkillä
vaikka heikommat jo konttaavat

Mutta olet minulle kotimaa
siitä olen ylpeä
ja heistä
jotka antoivat sen minulle
ja heistä jotka vielä yrittävät repiä omaa selkänahkaa

Voisin kirjoittaa kauniimmin
mutta kyyneleet sokeuttavat
en näe hymyileviä kasvoja tuonelan veneessä
en kuule soittoa kanteleen suon silmässä
kädet kohoavat anoen
se on näkyni ikuinen


Älä käännä katsettasi pois kärsijöistä, heikommista
sillä silloin sinut unohdan
jätän jälkeeni vain revenneen huntuni
mustan
Pohjolan tytär kuolee surmattuna



Nimimerkki: PohjolanTytär

Sammaloitunut seinärakoileva harmaa lautapellot ympärillä patistaapystyssä pysymäänuljaana kulkemaannäkemään viatarmottoman ajantämän päivän kauneuden

Nimimerkki: Joanna

Katse kaunis hiljaisuuden,
Horisontin tumma sydän,Horisontti rannoista kaunein,kaunis on veden sydän.

Nimimerkki: Hetki