Hullunhieno Suomi? runot

Arpiset säkeet





Korskatalon ovella murisi
vartioliikkeen koira
juhlasalissa meikattu ministeri
ripsi ruusuista rajaa
kirjallisuuden professori torjui
kansankulttuuria

karriäärikirjailijat supisi
toisella rivillä
apurahoistaan huolesuneina

ja puskaraapustajat kärvisteli
toistensa tulilla
rispaantuneet takinliepeet lepattaen

Mutta me remusimme rantapenkereillä
varpaankynnet verellä
heitellen voileipiä talkkarin pojan kanssa
kun juhlatalosta tuotiin
tuikeaa sanaa:

Arpiset säkeet ei kelpaa
antologiaan
ja kiellettiin kivittämästä
kaupungin sorsia
parempien ihmisten rannoilla

Villa Kiven tyylikulttuurin ilmapiirissä

N. Pan


Nimimerkki: Pan

Paras päivä



Vielä räiskyvät revontulet
magneettikentät hallitsevat kompassineulaa
radioaallot kutsuvat Sokrateen äänen antiikista
seismiset renkaat kimmoavat maanjäristyskeskuksista
sattumien summa synnyttää säitä,
myrskypyörteistä hirmumyrskyjä
hydrologi hiipii mitta taskussa,
kippo kourassa vahtimassa vesiä

Jossain repeää atomivoimalan liitos,
radioaktiivisuus karkaa
tutkijat tarkkailevat pitoisuuksia sammalmättäissä
herkät laitteet piirtävät graafisia käyriä millimetripapereille
tietokoneet rekisteröivät, tohtorit tarkkailevat
paras päivä on päivä ilman äkillisiä muutoksia

N. Pan


Nimimerkki: Pan

Nefertiti nousee simpukasta



Pohjoisrannassa asui Mannerheimin ja partiolaisten arkkitehti ja Nefertiti.
Nefertiti kylpi aamuisin simpukka-ammeessa ja nousi vaahdoista venytellen ranskalaisen parvekkeen avaralla ikkunalla kuin Olympoksen jumalattaret
tarujen alussa. Nefertitin Simpukka-ammeeseen oli selkeä näkymä Katajanokan katedraalilta ja mereltä.

Ortodoksipiispa tarkensi kaukoputken Nefertitin aamuseremoniaan
ja asetti kaukoputken katedraalin ikkunalle tehden ristinmerkin.
Munkitkin tarkastelivat Nefertitiä hartaasti vahvistaakseen selipaattiaan

Huviveneet karahtelivat rantakivikoille navigoija-merimiesten lumoutuessa
kuin Odysseus seireenien laulusta
Japanilaiset turistit zoomasivat katedraalin kallioilta Nefertitin matka-
ja taidelehtien kansikuviksi

Nousevan auringon erikoislähettiläs kumarteli nuoren jumalkeisarin geishaksi
Persian shaahi kutsui kavalkaadiinsa, Kreikan Onassis huviristeilylle
Carlo Ponti tarjosi antiikin taruston suurfilmissä Venuksen roolia
Euroopan korskaherrat ja adonikset kukkoilivat taistelutahtoisina

Kulttuuripiirit iloitsivat tulivuorenpurkausten verrokista ja valtamediat
virkosivat sotien kiihottavasta vaihtoehdosta
Stadin herrat kutsuivat Nefertitin Havis Amandana esittelemään
Pohjolan valkeaa kaupunkia kuninkaallisille ja valtiovieraille.
Kaupungintalon upein kulmahuone tarjottiin budoaariksi!

Kunnes koittivat pahat ajat, katala kampaaja paljasti Nefertitin
hiipuvan hiussuortuvan naisten lehden kademieliselle toimittajalle
Saastepilvet roimivat seitsemän vitsausta mantereilta ja merten takaa
ja vanhan hyvän ajan herratkin kuolivat

Mauttomat sijoittajaporhot ja naisarkkitehdit kyhäsivät
tympeän vuokrapalatsin Nefertitin näköalaikkunan verhoksi

Vieläkin Nefertiti ilmestyy onnen sotureille toreilla ja kahviloissa ja tanssii
täysikuun kulkureille tohtori Faustin daamina Stadin puistoissa ja rannoilla

N. Pan


Nimimerkki: Pan

Joulutorin enkeli



Köpittelen torilla, ostan savukalan,
kukan ja villahuivin, löydän kuusenoksan
tori elää, telttakangas paukkuu

Vanha kaveri ontuu ohitse, annan lahjat hänelle
hupsahdan muistojen tulvaan...

Valkeat siivet lehahtavat, ilmestyt pyrystä,
Sinä, nuoruuteni nainen, tartut takkini hihaan

Kahlaamme hangessa kuusesi juurelle
metsä humisee, oksat rasahtelevat
kuunsäteet kimmeltävät neulasilla

N. Pan


Nimimerkki: Pan

Suomi Neidon sielun
valtaa kaaos sekasorto
kuinka tähän pisteeseen
on saavuttu ?
Laki lailla kaadetaan
arki pyhällä voidellaan
mikä maa mikä valutta?
Laakso kantaa kukkulaa
ei neito tunne enää sukkulaa
jolla elämän kangas kudotaan.
Hän silti sormen pistää värttinään,
ja valkoinen hanki vereen värjätään.
Kuinka me täällä pärjätään
siunaillaan sekä kerjätään ?
Särö säröltä murtuvat
maamme kunnaat
ajan karma vaatii maksamaan
suuret lunnaat.
Emmanuksen tiellä eteeni
saapuu kulkija kysyy mitä
te täällä teette?
Tuskasta te vielä hammasta
huulta purette, ja kyyneleenne nielette.
Sielut holviin suljettuina
muina miehinä mietittekö mitään,
kuinka aika vierii sopuli laumoina
länteen sekä itään.
Nainen itkee kun Äiti maan lapsi
raiskataan, ja sotaan lähtee lapsi sotilaan.
Routa valtaa jälleen paukku pakkasilla
tammikuussa Suomen maan.




Nimimerkki: Sofia Tanninen