Haku / Search
Runot 61-65. Yhteensä 530 runoa.Kasvot
( Kuva : Kasvot -sisäinen sävel-a serene sky his soul. )
Kasvot
Lasihelmiä,veteen piiretty viiva,viileää,kaunista,rakkaus.Fly fith me.
Nimimerkki: Serene sky
Kasvot
Lasihelmiä,veteen piiretty viiva,viileää,kaunista,rakkaus.Fly fith me.
Nimimerkki: Serene sky
Ehyt
(Ns.Hullunhieno suomi ja sen suomineidosta saatu mieli-/kielikuva.Sisäinen ruusu,ehyt estetiikka.)
EhytPisaroiden helminauha,nuottiviivoilla aika,Ääriviiva hopeinen. - a moments way.
Nimimerkki: Red Rose
EhytPisaroiden helminauha,nuottiviivoilla aika,Ääriviiva hopeinen. - a moments way.
Nimimerkki: Red Rose
YKSIN
En muista maailmaa.
Se loittonee,
hipoen hartioita
sirkkuna taivaalla menee ohi.
Kivet isot ja pienet,
särmäiset kuulaat
kylmiä kaikki.
Heitin, pudotin pois,
vesi pyöritti ympyräänsä,
himmensi murikat.
Pohjassa suloinen matto
surusiruja.
Nimimerkki: Autere/Pipsa
Se loittonee,
hipoen hartioita
sirkkuna taivaalla menee ohi.
Kivet isot ja pienet,
särmäiset kuulaat
kylmiä kaikki.
Heitin, pudotin pois,
vesi pyöritti ympyräänsä,
himmensi murikat.
Pohjassa suloinen matto
surusiruja.
Nimimerkki: Autere/Pipsa
KOTI
Kursitun tien
lopussa kohtaa
säikeet, jotka
johtaa.
Tämä kohta. Tämä kohta.
Nytpä tahdon olla maa,
juuriani rakastaa.
Tunkevat kipunsa pohjaan
asti.
Sattuu kamalasti.
Nimimerkki: Autere/Pipsa
lopussa kohtaa
säikeet, jotka
johtaa.
Tämä kohta. Tämä kohta.
Nytpä tahdon olla maa,
juuriani rakastaa.
Tunkevat kipunsa pohjaan
asti.
Sattuu kamalasti.
Nimimerkki: Autere/Pipsa
Kaskenpolttaja
kaskenpolttajan suusta kuuluva perkele
täyteenahdatun stadionin eturivissä
kantautuu mylvivien sonnien sieraimista
syöksyvänä vaahtona kansallisen tähden
kiiltävien kenkien säihkeen sumuun
niin paljon on hankittu mammonaa
niin kauan on eletty harmaana
muiden kiusaamana korpin ruokana
päät kääntyvät karhunpesään
eikä siellä ole kuin satuhahmoja
joiden tehtävä on liittyä osaksi saarta
jota ympäröi kalevalainen savuveho
en ehdi katsoa kovinkaan tarkkaan
ohitse kiitävien hetkien perään
kun niitä ei enää kuitenkaan ole olemassa
kuvittelen itseni kaskenpolttajan kansaksi
perkeleeksi ja jumalan petturiksi
tässä iäisyyttäkin tyhjemmässä taulussa
tarinankertojan laulussa
niinkuin Prometheus luon itsestäni ihmisen
elämään korpisoilla ja lammen lämpäreillä
jokien varsilla ja järvien äärillä
olen titaani ja viikinki
kylien ja kaupunkien kuningas
aikaisempien polvien kohtalot
ajatuksissani jätän taakseni entisen
kaskenpolttajan nokinen kaapu revenneenä
valkeaan tuhkaan tummarenkaisten silmien
rävähtäessä vain sen verran
että näen itseni alastomana sanomassa
tämä on minun maani ja elämäni koti
nokkikoon kaksipäinen maksaani
joka päivä ja jokaikinen yö
satavuotta tai satatuhattavuotta
mitä sillä on sittenkään väliä
tämä on minun maani ja elämäni koti
elämä on kesäiltojen ja talvipäivien kuulaus
pelkistetty kolmisointuinen blues
sen kieli on raukea katse
kun savu kohoaa kivisestä kaskesta
ylös kohti Pohjantähteä hiljaisuudessa
Nimimerkki: Havi
kaskenpolttajan suusta kuuluva perkele
täyteenahdatun stadionin eturivissä
kantautuu mylvivien sonnien sieraimista
syöksyvänä vaahtona kansallisen tähden
kiiltävien kenkien säihkeen sumuun
niin paljon on hankittu mammonaa
niin kauan on eletty harmaana
muiden kiusaamana korpin ruokana
päät kääntyvät karhunpesään
eikä siellä ole kuin satuhahmoja
joiden tehtävä on liittyä osaksi saarta
jota ympäröi kalevalainen savuveho
en ehdi katsoa kovinkaan tarkkaan
ohitse kiitävien hetkien perään
kun niitä ei enää kuitenkaan ole olemassa
kuvittelen itseni kaskenpolttajan kansaksi
perkeleeksi ja jumalan petturiksi
tässä iäisyyttäkin tyhjemmässä taulussa
tarinankertojan laulussa
niinkuin Prometheus luon itsestäni ihmisen
elämään korpisoilla ja lammen lämpäreillä
jokien varsilla ja järvien äärillä
olen titaani ja viikinki
kylien ja kaupunkien kuningas
aikaisempien polvien kohtalot
ajatuksissani jätän taakseni entisen
kaskenpolttajan nokinen kaapu revenneenä
valkeaan tuhkaan tummarenkaisten silmien
rävähtäessä vain sen verran
että näen itseni alastomana sanomassa
tämä on minun maani ja elämäni koti
nokkikoon kaksipäinen maksaani
joka päivä ja jokaikinen yö
satavuotta tai satatuhattavuotta
mitä sillä on sittenkään väliä
tämä on minun maani ja elämäni koti
elämä on kesäiltojen ja talvipäivien kuulaus
pelkistetty kolmisointuinen blues
sen kieli on raukea katse
kun savu kohoaa kivisestä kaskesta
ylös kohti Pohjantähteä hiljaisuudessa
Nimimerkki: Havi
