Joulukuun runokahvila: Teemana kuvataide ja runous

4.12 Klo 15 Galleria Nuovo, Mariankatu 16, Lahti

Joulukuun runokahvilassa on teemana kuvataide ja runous. Mukana lahtelainen kuvataitelija Niklas Ingelius, jonka töitä on ollut esillä lukuisissa taidenäyttelyissä eri puolilla Suomea. Mukana myös Anna Ihamäki ja Maija Sulku & viulu.

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Tervetuloa!

Niklas Ingeliuksen kotisivut | Galleria Nuovo Facebookissa

Maija Sulun lausumia runoja

SINISEN SÄVYT

Sinisen eri sävyt, tumma yötaivas,
kirkkaampi keskipäivän sini pilvien lomassa,
järven lämmin pinta kesällä,
sininen hetki ennen kuin päivä antautuu yölle levollisin mielin

Tyyni sininen herättelee, antaa taiteelle vapauden olla
aito ja erilainen, kulmasta kulmaan,
sivulta toiselle,
valkoinen tausta kuin lumiverho,
suojelee tyhjiä katuja

Sininen kutsuu äärettömyyteen,
avaruuteen, jossa valopilkut heittelehtivät kuin golfpallot viheriöllä,
valkoiset pienokaiset syvällä
avaruuden armoilla matkalla kohti tuntematonta

SUORAVIIVAISTA

Pysty raita, suora, virtaviivainen,
käsi ohjaa pensseliä,
tarkasti kuin sellistin jousi kieliä etydin tahdissa,
nyt mennään taiteilijan ehdoilla,
luovassa ohjauksessa

Maalaus maalauksen sisällä, melkein jatkoa edelliselle,
kuin kirjan jatko-osa, ilman sanoja,
kuva kertoo paljon, mutta jättää myös katsojalle varaa arvailuille,
omille kuvitelmille,
niin kuin kirjailija haluaa kirjoittaa, niin taiteilija haluaa maalata,
se on kuin luonnon kiertokulku

TILA HALTUUN

Sininen valtaa huoneen, ottaa tilan haltuun,
viileänä ja tyynenä, ilman häivähdystäkään huolista

Tila täyttyy sinisestä, kuin kori mustikoista,
esiintyy yleisölle, näyttää parhaimmat puolensa,
saa inspiraatiota toisistaan

SINISTÄ

Päivän sininen hetki, valkoiset talot vasten sinistä taivasta,
gallerian seinät kutsuvat, teokset saavat
valkeat seinät elämään, uuteen kukoistukseen

Sinisen leikkiä, viettelystä, värit heijastavat toisiaan,
kuin sinisilmän katse katsoo kaukaisuuteen,
horisonttiin, väri kertoo kaiken

SINISTÄ

Ruudut rytmittävät maalausta kuin neljäsosanuotit viivastolla,
siniraitaa kuin isoäidin kutomassa matossa,
kaunis katsella vasten puista lattiaa

Siniset palkit, ojentautuvat kuin kiskot radalla,
varmoina sunnastaan