Lähelle, kauas 2016 runot

Kui mul polnud sõpru ega tuju,
alati mul oli armsaid sõnu.
Silme ees need võtsid kuju,
värvust omasid ja maitsemõnu.


Eemaldusin neist ja vaatlesin -
kaugemalt ehk paremini näen,
lootsin. Uurimisehimus heitlesin.
Sõnu kompides ma leidsin väe,



mida kätkeb keel, mis antud lapsele,
Emakeel on kaitseja kristall!
Kõik teised keeled viinud haljalegi oksale,
kahvatuvad selle sära all.



Ometi ma naudin võõraid keeli,
Neist üks on saanud päris omaseks.
Töötan, loen ja tantsin soome keeli –
võtan? jätan? jäängi siia?
Soome eestlaseks?


Vapaa käännös: itse tehty.
Vaikka olenkin joskus ollut yksinäinen ja masentunut,
minulla on aina ollut rakkaista sanoista seuraa.
Sanat ottavat mielessäni muotoja,
niillä on väri ja maku.

Tutkin sanoja etäisyydeltä,
toivoin näkeväni heitä tarkemmin,
palasin tutkimisen himossa,
sanoja kosketellessa löysin voiman,

äidinkielen voiman.
Äidinkieli on kuin suojaava kristalli!
Vaikka vierailla kielillä menestyy,
sitä ei pysty vertaamaan äidinkielen lumoon.

Tykkään vieraista kielistä,
yhdestä niistä on tullut oma.
Työskentelen, luen ja tanssin suomeksi –
otan? jätän? jäänkin tänne?
Suomeen eestiläiseksi?







Nimimerkki: miliuseum

Sielunkieli,
erilainen sinivalkoisin silmin,
mutta samanlainen englanniksi
ja ranskaksi?



Tämä agglutinoiva konstruktio kasvoi sisäänpäin
ja vaikka ihmisyys on valtameri
vain vieraalla maalla kaukana oli
kumpu
kivinen.



Over the hills and far away:
ajattomat maailma ja kallio
onnimanneina,
rajat sulamassa, jäätymässä taas uudestaan uutta uudemmiksi

rististä rinnalla tähtikavalkaadiin
metsissä, merissä, joissa, taivaassa
raja-aitamme rajattuina rajattomiksi.



Lakikirja lauluna sateenkaaressa,
piste peräänantamattomuuden perässä,
äitien kieli piileksimässä punaisessa tuvassa,
jossa muuttolinnut majailevat.



Lähikoulussa luomuruokaa globaaleille uussuomalaisille,
läheisriippuvainen omaishoitaja muutettuaan ulkomaille
läheisempi omaisilleen kuin
koskaan.



Mutta kaukana kukkuu,
kukkuu,
kaukana kukkuu yhä vain kukkuu
kaukana kukkuu
kukkuu
yhä ja alati kukkuu kukkii kukoistaa kuolee kukkameri iholla
samannäköisenä, saman makuisena,



kaikilla kirjaimittomilla sanoilla.


Nimimerkki: Vlinder

Huu aa juu... Vem er dyy... Joo, okke här de  
maailma sen meille opetti
Huu aa juu

Maailma sen meille opetti...       vain puhumaan
meille opetettiin koulussa  kirjoittamaan   englantia
muistatko...?
Muistatko...?Ynin baarin
Joskus on puhuttava, joskus on kärsittävä
Jag elskar dei
puhumaan

Puhumaan
min ex häspändmän, cildersvatörs      vain puhumaan
Meille ei opetettu koulussa puhumaan     vain kirjoittamaan englantia
Muistatko...?Ynin baarin

Joskus on puhuttava,    joskus on kärsittävä    

joskus on kärsittävä

Jag elskar dei min ex häspänmän, cildersvatörs

Puhua
minä rakastan



Nimimerkki: Puhuja

They say we are the universe
looking back on itself
like some horrible miracle.
When I think of all the things I do
not know, I wonder why water freezes
while time slips away,
I think of thermodynamics
and how I do not know
what thermodynamics means.


I think of an egg hardboiled in the humidity
of a morning dining room,
the table littered with headlines
under ants who carry Wonder
Bread like the first man on the moon
carried air, and how if I choked
as the water appears to,
I still would not know.


I would have ignorantly kissed
the steam goodbye before
tapping the colander,
cleanly peeling the last crack away.


Now, I'm told, its end behavior scatters,
a moment cold as an ice bath
set in space, stars like pixels
dwarfed by the ants who float,
flailing, by. The trees are paper
still breathing. The world turns
on itself. The sun stares and is silent.


                         --Shira Moolten


Nimimerkki: Shiras Movies

A Poem for the manuscript of the Unluckies´ Blog
Lassi Kalleinen



jätin heidät
lähdin etsimään sinua
aamupalaverissa oli kymmenen tuolia
ja kaikilla tyhjä sana
kuulemme uutisista: kolme islamistia
Suomen Lapissa Tervolassa on hakeutunut
rippikouluun, epäluulo on kahden suuntaista
kuulimme että turhautuminen luo
turhautumista
että liikoja on luvattu
että pakolaiset pahoinpitelevät
kodinturvaajat uhkaavat
että suomea on turha oppia
jokainen suomalainenkin haluaa
jonkun muunkin kielen kuin suomen



yksityinen ihminen voi vain paeta,
uskonsodan James Bondeja ei ole
jumalat vaikenevat
uskontojen etääntymisen syistä



muistatko sen alkukertomuksen
missä maisema hymyilee kuin päärynätarha
siinä jumalien tarussa siinä kirjeessä
joka jäätyi iäksi kiviseen postitorveen
siinä oli lupaus lapsenne voi oppia
minkä tahansa kielen


juuri nyt olen postilaatikon postikortissa
sinun kasvosi valuvat samaa laavaa
naurunryppyjä vuoren kiharalla rinteellä
suussasi sataa jo lunta
ei tarvita muuta yhteistä kieltä
eikä muuta todistusta
ymmärryksestä



///

se ilta oli kamala kun
tulin tähän sun maisemaan
myrskyn läpi mulla oli
jostain jääny käteen
William Blake et
tuntenut häntä



tuulivoimalat huusivat
kuin etiopian härät
hajonneen laiturin
asfaltin alta aallot
heittelivät kiviä


ja rantamäntyjen katkenneet
latvat roikkuvat taivasta vasten
kuin hirtetyt kotimaassa
kuin joku taidenäyttely täällä




Ja veit minut kalliolle
 – Tämä on jääkauden
sykkivä sydän, sanoit,
iskit kuin Mooses sauvalla
vuoren seinään
Sykkien maa
nousee yhä merestä.
Olen Ihmeen nainen, sanoit.
Tämä on sinulle eteinen,
sanoit.



Täällä tein ne kolme kuvaa
itsestäni, sanoit.
Ja minä kirjoitin
sinua ylös. Ja sinä olit
avarassa alastomana
taivasta ja merta vasten.




Tiedän paikan, Kallionokan,
missä vuori nousee
kuin kieli merestä.
Käyn täällä naiseni kanssa,
kallion suurella suonella.
Me olemme uusia.

Kuvassa Hän seisoo kädettömänä
torsona kultasuonella.

Toisessa pää on punaisessa tulessa.
Kolmannessa hän nousee kallion kieltä merestä.
Kuva poistetaan näyttelystä.



A Poem for the manuscript of the Unluckies´ Blog
Translation Miira-Mari Manninen, Oulu




I left them
I went to search for you
in the 10 o’clock meeting
there were ten chairs
and each had an empty word



We heard it on the news: in Finnish Lapland,
in the place called Tervola
three Islamists have applied for the Christian
confirmation school, suspicion goes both ways
We heard that frustration creates
frustration that too much has been promised



that the refugees abuse
that the home guards intimidate
That it is useless to learn Finnish
even the Finns want to speak some other language



A private person can only escape
There are no James Bonds in the religious wars
Gods stay silent
of the reasons behind alienation of the religions



Do you remember the genesis
in which the scenery smiles like a pear garden
In the tale of gods
in the letter
frozen eternally inside of the stony post horn
there was a promise
your child can learn any language


right now I am in the mailbox in the postcard
your face flowing the same lava
wrinkles of laughter
on the curly mountainside
It is already snowing in your mouth
There is no need for any other mutual language
nor any other proof of understanding
the smile



///
It was an awful night when
I arrived to this landscape of yours
through the storm with a
William Blake left
in my hand you didn’t
know him



Wind power plants yelled
like Ethiopian bulls
waves were throwing about stones
from under the asphalt
of the broken down quay



and on the beach the cut off
tops of the pine trees were hanging
against the sky
like the hanged ones (back) in the homeland
like some art exhibition around here



And you took me to the cliff
-This is the beating heart
of the ice age, you said
hitting the mountain wall
like Moses with a stick.


Land pulsating
still rises up out of the sea.
I am a woman of wonder, you said.
This is an atrium/entrance for you,
you said.

It was here I made the three pictures
of myself, you said.


And I was writing you down
and in the wideness
against the sky and (against) the sea
you were naked



I know a place, Kallionokka
where the mountain rises up
out of the sea like a tongue
I come here with my woman,
on the mountain’s/rock’s aorta.
We are new.
In the picture She stands handless
as a torso on the stone’s auriferous vein
In the second picture her head is on red fire.
In the third picture she climbs a cliff out of the sea.
This picture gets removed from the exhibition.




Nimimerkki: Epäonniset