Haku / Search
Runot 36-40. Yhteensä 71 runoa.Puhua tekee mulla mieli
Puhua tekee mulla mieli, /onneksi meillä on kieli/ Ulkona kävellessämme tuumasimme,/mitäpä jos hetken katselisimme/ Näimme asioita monia, /kauniita ja somia//
Hunteerasin pienen tovin, /kaverien kanssa siinä sovin /Runo tästä tehtäisiin, /kilpailussa kaikki pestäisiin //
Kielet meitä ympäröi,/luonto sitä symboloi /Vaihteluväli vain on suuri, /pidempi kuin Kiinanmuuri //
Kielimuurikin joskus suuri on /On murteita erilaisia, niinhän son /Toisia ymmärtää, toisia ei, /mikäpä siinä anyway//
Rikkauksia päällä maan,/ niistä iloita täällä saa /Vaurautta rahalla ostaa ei voi, /kielet meillä täällä vain soi //
Kielten taloon jokainen tulla saa, /joskus joku vain vaipuu unholaan /Puita on tontin laidalla, /autolla kuljetaan hiekkaista taivalta //
Hiekanjyvä pienoinen,/ pienempi kuin perhonen /Lentää mukana tuulen, /halki kielten ikuisuuden
Nimimerkki: Oona, Lotta, Kalle
Hunteerasin pienen tovin, /kaverien kanssa siinä sovin /Runo tästä tehtäisiin, /kilpailussa kaikki pestäisiin //
Kielet meitä ympäröi,/luonto sitä symboloi /Vaihteluväli vain on suuri, /pidempi kuin Kiinanmuuri //
Kielimuurikin joskus suuri on /On murteita erilaisia, niinhän son /Toisia ymmärtää, toisia ei, /mikäpä siinä anyway//
Rikkauksia päällä maan,/ niistä iloita täällä saa /Vaurautta rahalla ostaa ei voi, /kielet meillä täällä vain soi //
Kielten taloon jokainen tulla saa, /joskus joku vain vaipuu unholaan /Puita on tontin laidalla, /autolla kuljetaan hiekkaista taivalta //
Hiekanjyvä pienoinen,/ pienempi kuin perhonen /Lentää mukana tuulen, /halki kielten ikuisuuden
Nimimerkki: Oona, Lotta, Kalle
Uuvved inimäised
Uvved inimäised vanal maal -
Nää, Koivusaarel lustid hipsterid
Jo kavellöd seel pehmel kevvän jääl.
Miun soperad, höö syntysiväd tähä ja höö elläd täs.
Eväd saa arvo, mitä koivud laulod tomakas.
Ei hooli saavva, kons palju
Arvattavij assij ono ees,
Kons rankka mänevä, kui kevvän jää,
Jo suli vees.
Vanad haltelaised, ettäl täst,
Tulloks hyvä meeli heil, ko
Miä kirjutin ižoraks vast?
Vai se heil ejjo tahall, niku
Hallill kivell rannas lainen al?
En tiije, siiz oon itse uusi inimäin.
Oon, tosi sanno, veeraz
Sel äänetomal vanal maal.
***
The poem is written in Alalaukan (Lower-Luzh) dialect of Izhorian language, which is now spoken only in a few villages near the Russian-Estonian border along the Luga river: Vanakylä, Teesuu (Izvoz), Kuzemkino, Dalnyaya Polyana, Kotko (Orly). Some speakers live in Narva in Estonia.
Alalaukan Izhorian not to be confused with Ingrian Finnish, Votic and Soikulan Izhorian.
The poem is written in April, 2016 and is totally new.
***
New people on the new land -
Look, beautiful hipsters on the Birch island
Are walking on the soft spring ice.
My friends, they were born here and they live here,
They don't understand what birches sing in the mist.
No need to understand, when there is
Much simple business ahead,
When hard past times, like spring ice,
Have already melted in water.
Old spirits far away from here,
Are they happy that
I've just written in izhorian?
Or they don't care, like a
Gray stone on the shore under the wave?
I don't know, I'm a new man myself,
Frankly speaking, I'm an alien
On this silent old land.
Nimimerkki: Antti&Antti
Nää, Koivusaarel lustid hipsterid
Jo kavellöd seel pehmel kevvän jääl.
Miun soperad, höö syntysiväd tähä ja höö elläd täs.
Eväd saa arvo, mitä koivud laulod tomakas.
Ei hooli saavva, kons palju
Arvattavij assij ono ees,
Kons rankka mänevä, kui kevvän jää,
Jo suli vees.
Vanad haltelaised, ettäl täst,
Tulloks hyvä meeli heil, ko
Miä kirjutin ižoraks vast?
Vai se heil ejjo tahall, niku
Hallill kivell rannas lainen al?
En tiije, siiz oon itse uusi inimäin.
Oon, tosi sanno, veeraz
Sel äänetomal vanal maal.
***
The poem is written in Alalaukan (Lower-Luzh) dialect of Izhorian language, which is now spoken only in a few villages near the Russian-Estonian border along the Luga river: Vanakylä, Teesuu (Izvoz), Kuzemkino, Dalnyaya Polyana, Kotko (Orly). Some speakers live in Narva in Estonia.
Alalaukan Izhorian not to be confused with Ingrian Finnish, Votic and Soikulan Izhorian.
The poem is written in April, 2016 and is totally new.
***
New people on the new land -
Look, beautiful hipsters on the Birch island
Are walking on the soft spring ice.
My friends, they were born here and they live here,
They don't understand what birches sing in the mist.
No need to understand, when there is
Much simple business ahead,
When hard past times, like spring ice,
Have already melted in water.
Old spirits far away from here,
Are they happy that
I've just written in izhorian?
Or they don't care, like a
Gray stone on the shore under the wave?
I don't know, I'm a new man myself,
Frankly speaking, I'm an alien
On this silent old land.
Nimimerkki: Antti&Antti
Ylittää valtameren
Olen aina tiennyt mitä olen halunnut.
Todellisuuden
ja fantasiat. Kaiken. Täynnä.
En koskaan halunnut tyhjiä sanoja
pelkkiä sanoja
en koskaan – ja silti minä pyysin
ja sinä ojensit
sanoja
joista nousee vilja
nousee kuu ja aurinko
nousee tuuli
johon nojaan.
Näkymätön tuuli, pelkkää ilmaa
ylittää valtameren, nostaa talon paikoiltaan.
Otan sanat, puristan
heitän ilmaan
ja pyydän:
nojaa pääsi niskaani (juuri noin)
laita käsivarret ympärilleni (pidän sinun käsistäsi)
nojaa, hengitä (miten olen kaivannut tätä syleilyä)
me olemme viljapelto auringonpaisteessa,
kuu joka ei laske, kaikkien pimennysten läpi loistava.
Pelkkiä sanoja, tyhjästä raapaistu
lämpö (pysähdy tai liiku, olemme perillä)
olen unohtanut mitä muuta voisin haluta.
Nimimerkki: Sanatanssi
Todellisuuden
ja fantasiat. Kaiken. Täynnä.
En koskaan halunnut tyhjiä sanoja
pelkkiä sanoja
en koskaan – ja silti minä pyysin
ja sinä ojensit
sanoja
joista nousee vilja
nousee kuu ja aurinko
nousee tuuli
johon nojaan.
Näkymätön tuuli, pelkkää ilmaa
ylittää valtameren, nostaa talon paikoiltaan.
Otan sanat, puristan
heitän ilmaan
ja pyydän:
nojaa pääsi niskaani (juuri noin)
laita käsivarret ympärilleni (pidän sinun käsistäsi)
nojaa, hengitä (miten olen kaivannut tätä syleilyä)
me olemme viljapelto auringonpaisteessa,
kuu joka ei laske, kaikkien pimennysten läpi loistava.
Pelkkiä sanoja, tyhjästä raapaistu
lämpö (pysähdy tai liiku, olemme perillä)
olen unohtanut mitä muuta voisin haluta.
Nimimerkki: Sanatanssi
Sydämen kieli
Sydämen kieli
Kuinka viestini saavutan perille,jos et sanojani ymmärrä,kieltäni tunnista?
Sydämellä kerrotaan kaikki,mitä sanoilla ei tarvitse julistaa.
Rakastan,Ti amo, I love you, Te quiero, Je t´aime.
Ymmärrät kaiken ilman sanoja,tunnistat minut maailman kolkista ja metropoleista,tutuilta kyläteiltä.Lähellä, kaukana, kaikkialla.
Rakastan.Sinut muistan.
Saman auringon alla kaikki on yhtä.Rakkauden kieli on yhteinen.
Sydämeni lukot avaatmurtaen padot sisältäni.
Uusi kevät virtaa minussa,avaa portit tuntemattomaan.
Kuljet kanssani sieluni syvyyksissä,tiedät sen,sanoitta.
Message of the heart
How to reach my messageif you don´t understand my words,regognize my language?
By heart all is toldwhat is unnecessary to declare by words.
I love you, Ti amo, Te quiero, Je t´aime
You understand all without the words,recognize me from all parts of the word and metropoliesto the familiar village roads.Near, far, everywhere.
I love you.I do remember you.
Everything combines as one under the same sun.Common is the language of love.
You open the locks of my heartbreaking down the dams inside of me.
New spring flows in me,opens the gates to the unknown.
You walk beside mein the depths of my soul,you know it,without any words.
Nimimerkki: Sydänsäteet
Sydämen kieli
Kuinka viestini saavutan perille,jos et sanojani ymmärrä,kieltäni tunnista?
Sydämellä kerrotaan kaikki,mitä sanoilla ei tarvitse julistaa.
Rakastan,Ti amo, I love you, Te quiero, Je t´aime.
Ymmärrät kaiken ilman sanoja,tunnistat minut maailman kolkista ja metropoleista,tutuilta kyläteiltä.Lähellä, kaukana, kaikkialla.
Rakastan.Sinut muistan.
Saman auringon alla kaikki on yhtä.Rakkauden kieli on yhteinen.
Sydämeni lukot avaatmurtaen padot sisältäni.
Uusi kevät virtaa minussa,avaa portit tuntemattomaan.
Kuljet kanssani sieluni syvyyksissä,tiedät sen,sanoitta.
Message of the heart
How to reach my messageif you don´t understand my words,regognize my language?
By heart all is toldwhat is unnecessary to declare by words.
I love you, Ti amo, Te quiero, Je t´aime
You understand all without the words,recognize me from all parts of the word and metropoliesto the familiar village roads.Near, far, everywhere.
I love you.I do remember you.
Everything combines as one under the same sun.Common is the language of love.
You open the locks of my heartbreaking down the dams inside of me.
New spring flows in me,opens the gates to the unknown.
You walk beside mein the depths of my soul,you know it,without any words.
Nimimerkki: Sydänsäteet
Unieni kaupunki
Unieni kaupunki
Unieni kaupunki on saari, jota meri ympäröi.
Saarella on myös junarata ja radan alittava maantie.
Raiteilla kulkee vain yksi juna.
En koskaan ehdi siihen.
Sataa, sataa, sataa
autot uivat
ihmiset juoksevat sateessa
suurella luudalla lakaisen vettä ulos autotallista
herätessäni hämmästyn:
olen kuiva
Saaren rannassa on satama, jonne tulevat valtaisat laivat kaukaa.Ne kuljettavat tuoksuja vieraista maista.
Niiden kannella soi musiikki, ja siellä hälistään.
Ihmiset ovat sadan vuoden takaisissa vaatteissa.
Olen päässyt pakoon takaa-ajajiani.
Uin meressä laivojen välissä.
Matkatavarani ajelehtivat aalloilla.
Omakotialueella kuljen vainajieni kanssa.Siinä he, viisikymmenluvulta olevine kesävaatteineen.
Juttelemme.
Nauramme.
Ymmärrän heitä.
Olen muuttanut,saanut kulmahuoneiston valtavine ikkunoineen.
Aurinko tulvii sisään.
Ystävät istuvat valkoisilla tyynyillä,
valkoisilla divaaneilla.
Ei ole muita värejä.
Ei ole muita huoneita.
Ainoa puhe on nauru.
Kylpyhuone tulvillaan läpikuultavaa vettä,
kahlaan siinä polviani myöten.
Yöllä ne tulivat.Kuulin heidän matalat äänensä ja ilkeän naurunsa
Olin piiloutunut, eivät löytäneet,
He rikkoivat lukot, kolusivat kaapit.
Kuu oli verhoutunut pilveen.
Pelkäsin, että he kuulisivat sydämeni rummutuksen.
Laho ovi muurin kupeessa
siitä he eivät piitanneet
sen suojissa minä kyhjötin.
Polkupyörän veivät.
Punainen tiililinna, muinainen tyttölyseo,keskellä saarta.
Juoksen sisällä portaita ylös, portaita alas,
joku on kintereilläni.
Portaat luhistuvat takanani,
edestäni ne loppuvat,
kerroksissa on sairaalahuoneita,
lastenhoitohuoneita, ovettomia vessoja,
pohjakerroksessa pakenen rähjäisiä juoppoja
jyskytän sisääntuloaulan valtaisia tammiovia
minun on ehdittävä ulos.
Saareeni on rakennettu aita,sen eteen asfalttikatu.
Sotilasparaati on tulossa,
kuulen rummut ja marssilaulun,
seison aidan luona alasti.
Seison kuin minulla olisi vaatteet,
kukaan ei katsahdakaan
paraati marssii.
Olen eksynyt lumeenEi satamaa, ei laivoja,
ei taloja, ei asemaa.
Joku on kulkenut täällä
jättänyt jälkiä
Horisontin reunassa näen hahmot,
kohta he häipyvät lumeen,
putoavat maailman laidalta.
Nimimerkki: UW
Unieni kaupunki on saari, jota meri ympäröi.
Saarella on myös junarata ja radan alittava maantie.
Raiteilla kulkee vain yksi juna.
En koskaan ehdi siihen.
Sataa, sataa, sataa
autot uivat
ihmiset juoksevat sateessa
suurella luudalla lakaisen vettä ulos autotallista
herätessäni hämmästyn:
olen kuiva
Saaren rannassa on satama, jonne tulevat valtaisat laivat kaukaa.Ne kuljettavat tuoksuja vieraista maista.
Niiden kannella soi musiikki, ja siellä hälistään.
Ihmiset ovat sadan vuoden takaisissa vaatteissa.
Olen päässyt pakoon takaa-ajajiani.
Uin meressä laivojen välissä.
Matkatavarani ajelehtivat aalloilla.
Omakotialueella kuljen vainajieni kanssa.Siinä he, viisikymmenluvulta olevine kesävaatteineen.
Juttelemme.
Nauramme.
Ymmärrän heitä.
Olen muuttanut,saanut kulmahuoneiston valtavine ikkunoineen.
Aurinko tulvii sisään.
Ystävät istuvat valkoisilla tyynyillä,
valkoisilla divaaneilla.
Ei ole muita värejä.
Ei ole muita huoneita.
Ainoa puhe on nauru.
Kylpyhuone tulvillaan läpikuultavaa vettä,
kahlaan siinä polviani myöten.
Yöllä ne tulivat.Kuulin heidän matalat äänensä ja ilkeän naurunsa
Olin piiloutunut, eivät löytäneet,
He rikkoivat lukot, kolusivat kaapit.
Kuu oli verhoutunut pilveen.
Pelkäsin, että he kuulisivat sydämeni rummutuksen.
Laho ovi muurin kupeessa
siitä he eivät piitanneet
sen suojissa minä kyhjötin.
Polkupyörän veivät.
Punainen tiililinna, muinainen tyttölyseo,keskellä saarta.
Juoksen sisällä portaita ylös, portaita alas,
joku on kintereilläni.
Portaat luhistuvat takanani,
edestäni ne loppuvat,
kerroksissa on sairaalahuoneita,
lastenhoitohuoneita, ovettomia vessoja,
pohjakerroksessa pakenen rähjäisiä juoppoja
jyskytän sisääntuloaulan valtaisia tammiovia
minun on ehdittävä ulos.
Saareeni on rakennettu aita,sen eteen asfalttikatu.
Sotilasparaati on tulossa,
kuulen rummut ja marssilaulun,
seison aidan luona alasti.
Seison kuin minulla olisi vaatteet,
kukaan ei katsahdakaan
paraati marssii.
Olen eksynyt lumeenEi satamaa, ei laivoja,
ei taloja, ei asemaa.
Joku on kulkenut täällä
jättänyt jälkiä
Horisontin reunassa näen hahmot,
kohta he häipyvät lumeen,
putoavat maailman laidalta.
Nimimerkki: UW
