Lähelle, kauas 2016 runot

N/A
Kun luette tän tekstin runokentässä,näyttää kuin proosan ois tehnyt runoässä.
No ei vaan, siis tämä ei ole nyt oikeasti runo, vaan selittelyä: tässä ei ole mitään videosta erillistä runoa, eikä matsku ole edes tehty alun perin tätä kilpailua varten, vaan kaveri ehdotti lähettämään tekeleeni tänne.
Videossa on epäranskaksi (ranskaa osaamattoman ranska) tehdyt alkutekstit. Video on tutkielma sanavitsin muuttumisesta tyrmääväksi minimalistiseksi realiteetiksi ja metafyysiseksi sosiodraamaksi toiselle Euroopan unionin kielelle epäpätevästi käännettynä.

Nimimerkki: les animations indésirables nocturnes de andras lahdelma

Tuhansista huoneista mua kiinnostaa yksi ainoa. Se, jonka mä olen nähnyt unessani. Huone, jonka postiluukusta työnnetään taukoamatta ulos ruusunterälehtiä ja pieniä avaimia. Jossa ruusunkasvattaja itse on ikuisen ajan oman huoneensa vanki. 
Enkä mä osaa sitä tämän paremmin kuvata: Joku kysyi, minne olette matkalla, niin äkisti, että ehdin vain sanoa kotiin. Ja tietämättä miksi, mä purskahdin samassa itkuun. 

Nimimerkki: Mari Laaksonen

Olipa kerran taiteilija Runo,se juonia aina muille puno.Kerran matkalla tuli vastaan ruho,kenelle oli koittanutkin ikävä tuho.
Se ruhon katkoi keskeltä poikki,sydämen otti ja metsään loikki.Sydän kädessä vielä vain tykytti,mielessä musiikki runoa hypytti.
Liukastui kuitenkin kosteaan kiveen,teki runon paperiin haavan kipeen.Oli maahan pakko hetkeksi ojentua,sydämestä liikaa taisi tulla puristettua.
Runo:n muste muuttui mustasta punaiseksi,se alkoi katkeroittaa syvältä sielua kuraiseksi.”Miksi kuolleelta sydämen käsin kuroit?,juonia punoit ja elämäsi kokonaan tuhoit..”
Uutisotsikoiden tekstit mieltä alkoi kalvaa,”jos joku tästä saa tietää niin olen vainaa!?!”” Pakoon en tekoani kovin hyvin pääse,metsään katoan! Oi, tapahtuisi käänne!”
Missä runo nyt matkustaa, kuka tiedon haluaa?

Nimimerkki: V.V

Poika pieni, aika arka,
istui syrjässä sakista,
tuskin kymmenvuotiaaksi
ehtinyt hän varreltansa.


Kieltänsä en ymmärtänyt,
sanoista en selvää saanut,
tajunnut tuon taivaallista.


Pojalle käden ojensin,
lahjan annoin, kai hymyilin.


Poikalapsi pois jo juoksi
kourassansa lahja pieni,
lahja pieni, ja mitätön.


Pois hän juoksi, ja palasi,
kelpo poika kättä näytti,
käsiänsä vilkkaan käytti,
katsoi silmiini arasti:


Annoitko tämän minulle,
ihan varmasti minulle,
minulle, ikiomaksi!


Käden suljin, ja selitin,
sanoin elkein ja eleillä:
- Sinulle, ikiomaksi.


Lähdön hetki meille koitti,
köytettynä turvavyöhön
takapenkillä jo istuin.


Hätäisenä kiersi lapsi,
etsi, etsi, viimein löysi,
katsoi silmiini, hymyili.


Tarvittu ei naapurissa
kieltä yhteistä vasiten,
tarvinnut ei teeskennellä,
- käyttää turhia sanoja.


Nimimerkki: Kale Vala

Minä puhun, mitä minä tunnen.
Minä kirjoitan, mitä minä ajattelen.
Minä kerron, mitä minä näen.
Kun olen kotona, olen lähellä.
Sydämeni on paikallaan, turvassa.Kun olen ulkona, olen kaukana.
Voin kadota ajatuksiini, eksyä, kuunnella, katsella.
Kun näen auringon, se on kaukana.
Kun tunnen auringon, se on lähellä, se lämmittää minua.
Kun minä rakastan, se tuntuu lähellä.
Kun minuun sattuu, sekin tuntuu lähellä.Silloin, kun minä en tunne, se tuntuu kaukana.
Halaus on lähellä.
Lämpö on lähellä.
Kuiskaus on lähellä.
Taivaan lintu on kaukana.
Vanhuus on kaukana.
Maailma on kaukana.
Minä olen lähellä, mutta olen myös kaukana.
Minä näen lähelle, mutta näen myös kauas.
Se on minun kieltäni.

Nimimerkki: runotyttö