Hullunhieno Suomi? runot

EIPÄS JUHLITAKKAAN MITÄÄN, SYYTTÄ SUOTTA,
KUN ARMAS KOTIMAAMME TÄYTTÄÄ SATA VUOTTA.
TUO IKÄNEITO VIELÄ, HYVIN VOIVA,
NYT ANTAA SILLE FANFAARIEN SOIDA.



ON NEITSYYDESTÄÄN IKÄNEITO KIINNI PITÄNYT,
EIKÄ HAMEEN ALLE KETÄÄN, RYNNIMÄÄM OO PÄÄSTÄNYT.
ON SEURALAISIAKIN TOKI OLLUT TYRKYLLÄ,
NE KRKOTTANUT KAIKKI POIS, ON VASTAMYRKYLLÄ.



ON OSA ITSENÄISYYDESTÄMME POIS JO LOHKAISTU,
KUN EEUUN KOURIIN PRYSSELIIN, ON PALAT HOTKAISTU.
SINNE ITSENÄISEN SUOMEN VALTAA HILJAA SIIRRETTIIN,
KUN ASUKKAIDEN MIELIIN UHKAKUVAT PIIRRETTIIN.



ONKO EEUULLE JO AIVAN LIIKAA SIIMAA ANNETTU,
ON SYRPYSKOPALLAKIN SINNE RAHAA KANNETTU.
NE DIREKTIIVENSÄ VAIN SIELLÄ RUSTAILEE,
KUN KANSALAISET NIIDEN KÄYTTÄMISTÄ TUSKAILEE.



NYT SUURI VAARA UHKAA NEITOKAISEN SISÄLTÄ,
SUORAAN SANOTTUNA HALLITUKSEN ISÄLTÄ.
KAS MANIFESTEJÄNSÄ SIPILÄ KUN JAKELEE,
NIIN KÖYHÄ KANSA HORNANKATTILOISSAAN PALELEE.



NÄINKÖ MEITÄ VIEDÄÄN ,OJASTA POIS ALLIKKOON,
JOKU TOIVOO PALUUTA ,MYÖS MARKAN KOLIKKOON.
KAS ITSENÄISET MAATHAN, SIITÄ TUNNETAAN,
ARMEIJAAN NE OMAAN TURVAA,SEKÄ VALUUTTAAN.



Nimimerkki: Lyy-rikko/Hk-design

Takki


Suuri takki on kylmä sen vuori on revennyt ja villa karkeaa.
Taskuissa reikiä joista siemenet varisevat pientareille,
on niistä joku voinut jäädä itämäänkin?
Kaulukset on aina lepattaneet tuulissa,kuin linnun siivet,mutta ei niillä lentoon ole päässyt.
Kauluksia peittävä lumi ei ole ilmastonmuutoksen syytä, se ei
sula keväisin,vaikka aika sitä lakaisee hiuksien suudelmilla.
Syyllisyys on repinyt olkapäiden sarkaa ja painanut hartioita kasaan,myös vieraat henkarit ovat hyvästelleet liian usein vanhaa villaa.
Napit on vähissä, osin lainattuja,tuhlattuja, mutta takki itse
kulkee mieluummin rehvakkaasti avonaisena.
Pidän sitä ylläni osin säälistä,koska se muistuttaa
minua mitä olisi pitänyt jättää ja mitä pitää.
Takkiin on myös jäänyt jälkiä,
joita pesuaineet ei pysty huuhtomaan ja niitä se häpeilee ja peittelee.
Takki mielellään usein viipyi vieraissa nauloissa se astui peremmälle.
Se oli kyllä aina valmiina lähtöön
mutta ei mennyt minnekään,tai meni,mutta oli jo käynyt.
Joskus se repesi ovenpieliin nopeissa lähdöissä
ja silloin aina tehtiin uusia paikkoja,joskus kipeitäkin tikkejä ommeltiin kokoon.
Se on oppinut imemään monet öiset maljat siksi siinä tummat tahrat.
Se on suojannut ihmisen lasta paleltumasta ja antanut alustaa rakkaudelle.
Siksi se on todellisempi ja kertoo kantajastaan.
Sen on kutonut nainen,joka on heittänyt langat kahteen suuntaan ja
se on hieno sekoitus eri lankoja kätkien sisäänsä elämää.
Suuri reikä sydämen kohdalla kaipaisi parsimista ,siitä tuulee viileästi talvisin.
Nyt en enää voisi kasvaa enempää,
että mahtuisin takkiini,muuten joudun hyvästelemään nuttuni.
Ehkä olenkin jo matkalla ulos takistani ja sen sisältämistä muistoista?
Elämä on hullu se työntää välillä meitä laidan ylitse
ja joskus se potkaisee meitä perseelle.
Takki risaisuudessaan kuitenkin tuoksuu omalle elämälle.


Nimimerkki: Omsi

1957
Ja illalla miesten saunasta kuului
”Montun pohjalle kranaatti lentää,
kumiterät jalassa,
pahassa jamassa,
Viipurin satamassa”
yhdessä tekivät Salpausselän harjulla
aamusta iltaan talolle monttua
kuin silloin suojakseen Kannaksella
rakensivat  Suomea uutta
meidän isät ja äidit hartiapankilla
kumiterät jalassa
lapsia joka nurkkassa


1958
Huusivat mäkivoittoa Kärkisen Jussin
minäkin pulkassa sisällä makuupussin
ja illalla miesten saunasta kuului
”Montun pohjalle Kärkinen lentää
kumiterät jalassa,
pahassa jamassa,
Lahten satamassa”
uudistaloissa suuri yhteishenki
kukaan ei ollut toisensa renki
vaan vertaisensa ja auttajansa


1978
Kuin yllättäen Räisänen kullan nappasi
siitä taas innostui sinunkin pappasi
ja illalla miesten saunasta kuului
”Montun pohjalle Räisänen lentää,
kumiterät jalassa,
pahassa jamassa,
Lahten satamassa”
samassa kotisaunassa Salpauselällä
nyt jo kokonaan omilla seinillä
ei pankilla panttia ei velkaa

1989
Puikkosen Jannea yleisön huuto kantaa
kullan hohteen ja hymyn se silmiin antaa
ja illalla miesten saunasta kuului
”Montun pohjalle Puikkonen lentää,
kumiterät jalassa,
pahassa jamassa,
Lahden satamassa”
saunan lauteilla vanhat kaverit vielä
eikä ole taakat ja huolet tiellä
huomenna ehtii vasta kuolla


2001
Hemohesiä ja itkua joukkue vääntää
mitalit ja prenikat muihin maihin lentää
ja illalla miesten saunasta kuului
”Montun pohjalle hiihtoa viedään,
kumiterät jalassa,
pahassa jamassa,
Lahen Satamassa”
viimeistä kertaa vanhassa saunassa
astmapiipun ja yhden kaverin kanssa
vielä yhden kerran ehtii jos ehtii


2017
Kuka sen etukäteen koskaan voi  tietää
miten pitkälle matka miehen vie tää
ja illalla miehen vuoteesta kuului
”Montun pohjalle äijää viedään
kumiterät jalassa,
pahassa jamassa,
Levon satamassa”
viimeistä kertaa laulu yhteinen
suusta viimeisen jäljelle jääneen
nuorista miehistä Kannaksen taistelijain




Nimimerkki: Havi

Savon ja Kainuun sinisen korpiluonnon kaunis silaus, puhtaat veet ja maat! Sitten alkoi luonnon pilaus, Talvivaaraan tuli malmintilaus. Pilalla on veet ja maat; mitä tilaat, sitä saat! Surettaa tämä Suomen tila, kun luonnonsuojelu on pelkkä pila!


Nimimerkki: Taisku

Itseriittoinen kansalainen nauttii sushia
kuka helvetin idiootti söisi levää ja riisiä
ellei se olisi jotenkin ihmeellisen hienoa
twiittaa kaverilleen @sushi sivulle
kertoo sijaintinsa pöydän tarkkuudella
ottaa selfien itsestään ja levästä
ja on tyytyväinen maksaessaan kuvasta
kolmekymmentä bitcoinia ja reilusti tippiä


huijausta kuin kolmekymmentä hoperahaa
ahneen ja katalan Juudaksen viitan liepeellä
vie turmioon molemmat
kulissit siirretään vastapäivään aukeaviksi
liian leveänä olemiseen
ei ole aihetta
se peittää tosiasian ja synkkyyden
kun on romahtanut yksinäisen huoneen
ainoalle tuolille ikkunan viereen


ja itkee ihminen teatterin lavalla
tyhjälle katsomolle joka ilta uudestaan
näkee itsensä keskellä kaiken
ei huomaa puuttuvansa yhteiskuvasta
jäljellä vain kepillä otetut omakuvat
joita ei viitsi kukaan toinen katsoa
laittavat peukkua se on niin helppoa
olla oma aiheensa loputtomiin
peukalon alle sopii ovisummerin nappi


eikä kansalainen osaa ovikelloa painaa
kysyä toiselta mitä tänään kuuluu
juoksee mieluummin korvissa napit
liittää lenkkinsä matkan rannekkeestaan
oman kuvansa alle facebookiin
ovikelloa ei paina kukaan muu
kuin toiveen paremmasta saanut
ilmaisjakelulehden tummaihoinen
kun kiirehtii perheensä luo
juoksee portaat ylös ja hymyilee
ruusunnuppu kansalaisen ovella




Nimimerkki: Havi