Haku / Search
Runot 26-30. Yhteensä 530 runoa.Niin minut osaat
Niin minut osaat yöltä kysymättä,
päivän verhon rosoreunaan
kääriydyn,
siihen kohtaan, jossa raotit
untuvani herkkää ja hymyilit sanoit että haaveiden latvuksissa ilo on raikkainta
vaikka mikämikätuuli osaisi
laulaa seireeniruusuilla
olen korkeampi
kun tuot huuliesi viinin
kasvoilleni
kysymättä,
värinäsi tiedolla
että minä olen
yhtä ahnas
ja kuuma
peloton maailman susi
Nimimerkki: Running poet
päivän verhon rosoreunaan
kääriydyn,
siihen kohtaan, jossa raotit
untuvani herkkää ja hymyilit sanoit että haaveiden latvuksissa ilo on raikkainta
vaikka mikämikätuuli osaisi
laulaa seireeniruusuilla
olen korkeampi
kun tuot huuliesi viinin
kasvoilleni
kysymättä,
värinäsi tiedolla
että minä olen
yhtä ahnas
ja kuuma
peloton maailman susi
Nimimerkki: Running poet
Tavataan torilla!
Pakkanen, kahvi, viina ja jääkiekko.
Ilmainen koulutus, terveydenhuolto.
Suomi Finland, eikös torilla jo tavata,
Elämää kirota, rähistä, pullo avata.
Saunaan mars, siellä vasta jutellaan,
Small talk vois jäädä jo historiaan.
Äläkä koita mun katsetta tavoittaa,
Sillä onnistut vaa koko päiväni pilaamaan.
Rujo kuori, mutta ollaan siitäkin ylpeitä,
Suomalaisista voi sanoo sen, et ollaan sitkeitä!
Aina ongelmissa, joka mutkassa kompuroidaan,
Silti yhä, 100-vuotta, itsenäisiä ollaan!
Suomalainen huolehtii, et kaikilla on vapauksia,
Yritetään luoda maailmaa, jossa oltais tasa-arvoisia.
Etsitään kansana kuitenkin yhä itseämme,
Tässä pienessä maassa, keskenämme.
Historiasta ollaan pirun ylpeitä, ollaan kova luu!
Siitä huolimatta, ei politiikasta aina mitään tuu.
Tuntemattoman hymy jo paniikkia pukkaa,
Tervehdys on pahinta, mitä kuvitella saattaa.
Bussit - suomalaisen maanpäällinen helvetti,
Etenkin, jos vieruskaveri keskustelun aloitti.
Masennus taitaa jokaisen mielessä asua,
Köyhyys taskussa painaa tuhannen kiloa.
Suomi on edelleen monelle luvattu maa,
Lottovoitto, että tänne syntyä saa.
Mutta parempaa huolta voisimme voitosta pitää,
Eikä sitä tuhlata, ettei kohtaa oo enää mitään.
Olemme nuori kansa ja vasta opettelemme,
Ei tehdä valintoja, omaksi tuhoksemme!
Niin monta syytä olla kuitenkin Suomesta ylpeä,
Joka ainoa meistä on maallemme tärkeä!
Nimimerkki: Sinni
Ilmainen koulutus, terveydenhuolto.
Suomi Finland, eikös torilla jo tavata,
Elämää kirota, rähistä, pullo avata.
Saunaan mars, siellä vasta jutellaan,
Small talk vois jäädä jo historiaan.
Äläkä koita mun katsetta tavoittaa,
Sillä onnistut vaa koko päiväni pilaamaan.
Rujo kuori, mutta ollaan siitäkin ylpeitä,
Suomalaisista voi sanoo sen, et ollaan sitkeitä!
Aina ongelmissa, joka mutkassa kompuroidaan,
Silti yhä, 100-vuotta, itsenäisiä ollaan!
Suomalainen huolehtii, et kaikilla on vapauksia,
Yritetään luoda maailmaa, jossa oltais tasa-arvoisia.
Etsitään kansana kuitenkin yhä itseämme,
Tässä pienessä maassa, keskenämme.
Historiasta ollaan pirun ylpeitä, ollaan kova luu!
Siitä huolimatta, ei politiikasta aina mitään tuu.
Tuntemattoman hymy jo paniikkia pukkaa,
Tervehdys on pahinta, mitä kuvitella saattaa.
Bussit - suomalaisen maanpäällinen helvetti,
Etenkin, jos vieruskaveri keskustelun aloitti.
Masennus taitaa jokaisen mielessä asua,
Köyhyys taskussa painaa tuhannen kiloa.
Suomi on edelleen monelle luvattu maa,
Lottovoitto, että tänne syntyä saa.
Mutta parempaa huolta voisimme voitosta pitää,
Eikä sitä tuhlata, ettei kohtaa oo enää mitään.
Olemme nuori kansa ja vasta opettelemme,
Ei tehdä valintoja, omaksi tuhoksemme!
Niin monta syytä olla kuitenkin Suomesta ylpeä,
Joka ainoa meistä on maallemme tärkeä!
Nimimerkki: Sinni
Sadan vuoden uni
työstä kotiin, tupa lämmin
kullan syliin minä kömmin
järvenrantamaisema
riistavesi kalaisa
ei, ei mikään jekku
pihall' haukahtaa lintukoira Rekku
lapsetkin kotiin palajaa
pojastako opettaja, kenties
vaan tyttö, hän lääkäriksi halajaa
no mikäpä tässä
odotella eläkepäiviä
kaikille riittää töitä
puutetta vain tekijöistä
valvota ei meillä öitä
sodat, kurjuus, puute
tunneta ei näillä main
tääl' rauhassa asustaa saa
tää on mansikkaa, maata omaa
tää on Suomi
kotimaa
Nimimerkki: Aimo Halla
kullan syliin minä kömmin
järvenrantamaisema
riistavesi kalaisa
ei, ei mikään jekku
pihall' haukahtaa lintukoira Rekku
lapsetkin kotiin palajaa
pojastako opettaja, kenties
vaan tyttö, hän lääkäriksi halajaa
no mikäpä tässä
odotella eläkepäiviä
kaikille riittää töitä
puutetta vain tekijöistä
valvota ei meillä öitä
sodat, kurjuus, puute
tunneta ei näillä main
tääl' rauhassa asustaa saa
tää on mansikkaa, maata omaa
tää on Suomi
kotimaa
Nimimerkki: Aimo Halla
Harharetki
Oli Suomi-neidolla harharetki, maailma viehätti ja valta lähti. Nyt ois Suomella oikea hetki, jättää EU:n sikolätti!
Nimimerkki: kalle
Nimimerkki: kalle

Näkin laulu
miljardeja vuosia taaksepäin
yksisoluinen suomalainen
jakautuu Kolin rantahiekassa
muuttuu
tuskin erottuvaksi fossiiliksi
kansallismaiseman kallioon
edes Järnefeldtin jalan alla
ei valita
ensimmäinen suomalainen
ei tunne tuskaa ei iloa ei mitään
on vain harmaata perustaa
isänmaata
tulevat juurille sankoin joukoin
kirkuvat parittelevat munivat
kaikenmaailman muuttolinnut
nauttivat
värikkäitä laulajia livertelijöitä
elämää soilla ja vihreissä puissa
vihreä ja harmaa maan väreinä
hohtava
valkoinen merituuli vie ne pois
hankien alla maatuvat kuolleet
unohduksen helminä heräävät
unelmat
kulkevien laumojen kavioiden
uurtamat häliset väylät herättävät
heimon yhä uudelleen matkaan
korpisoille
sytyttää tulensa kauas kaikesta
naapurin nuotiokin vain kajo
koiran haukku kiiri yksinäisenä
erämaassa
jokien ja järvien kansa soutaa
liki pääsemättömien lämpäreiden
saartamassa maailmassa turvaan
luolaansa
itkee pimeydessä näkemättä
tahtomatta havaita hehkuvaa tulta
vastarannan harmaalla kalliolla
Varo tai näkki vie!
Nimimerkki: Havi
miljardeja vuosia taaksepäin
yksisoluinen suomalainen
jakautuu Kolin rantahiekassa
muuttuu
tuskin erottuvaksi fossiiliksi
kansallismaiseman kallioon
edes Järnefeldtin jalan alla
ei valita
ensimmäinen suomalainen
ei tunne tuskaa ei iloa ei mitään
on vain harmaata perustaa
isänmaata
tulevat juurille sankoin joukoin
kirkuvat parittelevat munivat
kaikenmaailman muuttolinnut
nauttivat
värikkäitä laulajia livertelijöitä
elämää soilla ja vihreissä puissa
vihreä ja harmaa maan väreinä
hohtava
valkoinen merituuli vie ne pois
hankien alla maatuvat kuolleet
unohduksen helminä heräävät
unelmat
kulkevien laumojen kavioiden
uurtamat häliset väylät herättävät
heimon yhä uudelleen matkaan
korpisoille
sytyttää tulensa kauas kaikesta
naapurin nuotiokin vain kajo
koiran haukku kiiri yksinäisenä
erämaassa
jokien ja järvien kansa soutaa
liki pääsemättömien lämpäreiden
saartamassa maailmassa turvaan
luolaansa
itkee pimeydessä näkemättä
tahtomatta havaita hehkuvaa tulta
vastarannan harmaalla kalliolla
Varo tai näkki vie!
Nimimerkki: Havi