Hullunhieno Suomi? runot

Kylän öiset äänet, juhlahumun,
tuuli yli kirkkomaan,
kantaa tieltä hiljaisuuden, aamusumun,
laskee peltoon uinuvaan.

Takaa kirkon aurinko loistaa,
väistyy sumuinen aamunkoi,
kuuran enkelin harteilta poistaa,
musta hautakivi pisaroi.

Kukkia haudalle kantain
känsäiset kourat kostuvat hiestä,
nälkäisen susilauman hampain
suru raatelee väsynyttä miestä.

Aamun aikainen sarastus
kultaa tornin, Herran talon,
tapuliin taittuva kajastus
luo kauniin estradivalon.

Astuu hirrelle lilja valkea,
pysähtyy, pystyhirttä halaa,
hiukset roikkuen, kasvojen väri kalpea,
mollamaija hymyllä pelkonsa salaa.

Jaloillaan enkeli varoen
kurottaa hirttä jaloa,
horjahtaa siivillään haroen
tapuliin siintävää valoa!

Hetken kestää usvasiiven lento,
tapulissa kirkkaana hohtaa,
pian säteistä auringon kudottu hento
puku pimeyden kohtaa.

Aurinkoina välkehtivä lammen pinta
sokaisee arjen mielestä pois:
Mikä lienee kuolon hinta,
miten taivaalla lentää vois?

Tee työsi, usko hyvään,
hetken lepo itsellesi suo.
Ei tiira sukella sineen syvään,
vapauden tunteen lentäminen tuo.


Nimimerkki: Dentalux

Hullun hieno Suomi


Suomi-neito tuo pieni kaunis
maa on pohjolassa.

Hanki ja jää ne rinnassansa
timanttina hohtaa.

Tuon kauniin puhtaan luonnon,
niin moni matkallansa kohtaa.

On tyyni järven pinta,
vanha venetalas.

Kesäinen linnunlaulu,
se musiikki on paras.

Joutui isämme rintamalla,
maatamme puolustamaan.

Hakkasi äitimme halkomotin,
että saatais Suomi nousuun.

Suomi nousuun, Suomi nousuun
edelleen sitä hoetaan.

Nyt on vuoro nuoremmilla,
maatamme rakentaa.

Vielä kun me elää osaisimme,
ettemme Suomi-neidon helmaa tahrisimme.

Miten saatais rauha maailmaan,
sais kaikki asua kotonaan.




Nimimerkki: Neitoperhonen

Kuu kasvosi pesee
Ja aurinko sinut valaisee
Sinä taivaan lasket käsillesi
Sydämesi aaltoilee silkin pehmeänä
Hymysi haavat parantaa, kivut vangitsee

Surusi on kuin meri tuskaa
Se meidät kaikki hukuttaa
Kipusi timantin hajottaa, valon sammuttaa
Enkelin kyyneleitä ei näe kukaan
Sillä itkusi sokeuttaa

Jos sanani ovat rikos
Pidä minua suurimpana rikollisena
Enkeli ei selkää tunne


Nimimerkki: Gabriel

Kun kyynel ei maksa
Ja rakkaus on terästä.
Kun rukous veren vedeksi muuttaa
Ja veli turvaa selän.
Kun usko ei satu
Ja pimeys on taru.
Kun punainen on kukan väri
Ja musta yön lapsi.

Silloin voit kutsua sitä
Kotimaaksi.


Nimimerkki: Gabriel

ikkunan takana syyskuun visvainen epidermis
vesi virtaa, ajatusten päättymätön putous

pilvet ovat pommikoneita, joita taivaan varret
kannattelevat syöksymästä alas
                   sumusta nousee haparoiva käsi
musta maa peittyy vereen

jokainen meistä kantaa harteillaan historian taakkaa
                    jokainen meistä on salaisuus
jokainen meistä laittaa siivet selkäänsä kun lähtee

                    hulluus on eräs näkökulma
yhä hullummaksi muuttuvaan maailmaan














nykynaiset pitävät itseään suurennuslasin alla
olemisen tila on ahdas, ajatukset sairastuttavat

menneinä aikoina naiset pelkäsivät postinkantajia
            pihaan astelevia tummapukuisia miehiä
hallaa ja kulkutauteja

            omastaan ei ole helppo luopua

joukkohauta ja sotaneuroosi
                                 kunniallinen ja kunniaton
vähintään yksi korkeakoulututkinto
                                 tatuointi hiuslisäke lävistys
salarakas eksä tai nyksä, anoreksia masennus tai bipo

luonnollisen poistuman luonnollisin muoto on kuolema














SUOMUURAINTEN MAA

Maa kuntasuunnitelmien ja laatuvaatimusten,
mi on tuo kausaalinen?
Tuo holhoukses keulakuvien,
tuo loksahdukses pohjelihasten,
tää tangon sydän ikuinen,
mi ompi sopuisa maa?

Siel tuhmissa jätevesissä
yöpakkaset kimmeltää
ja kanttoreiden pauhina
siel kaikuu ympär kalmiston
ja kulttuurielämä horjahtaa:
se ompi suomuurainten maa.

En milloinkaan mä uskoisi
sun lennokasta takaa-ajoas,
en tuloa helmikuisen automaation,
en kirvelevää kuukausipalkkaa kuvaston,
en kassanhoitajasi savottaa
päin pimeää nousevaa.

Nyt ihmeellinen kalsea maa
on meidän ainoastaan;
tuos aatehistoriallinen pennimme,
tuos vihlova nimellisarvomme,
tuos metsämaamme jäljetön ympäristö
ja mesikämmenten vähemmistö.

Mi avaruus hengityksees nukkua,
sä unohduksen maa,
sä keitaamme, sä hautomomme
sä ainoa uuttera toisintomme,
oi Suomenniemi kausaalinen,
sä ideologinen!

















VÄÄRENNÖS

Oli synnynnäinen sammakko.
Meni tienesti.
Tuli talousarvio.

Oli lonksuva taktiikka.
Oli tyylivirhe.
Oli akustiikka.

Sopimaton puhemiehen säädös.
Tuli yöpakkaset.
Olin väärennös.



Nimimerkki: E. Vakko