Hullunhieno Suomi? runot

Suomi kierrättää, vierittää.
Hups, varoen, liukas on keli, jää.
Ei, vaan täysillä eteenpäin!

Harjanteelle vaikka viuhtoen.


Nimimerkki: Tamarindi

Ajattelen Sinua täältä kaukaa, Sylvian joululaulun maasta
Muistelen tyyntä järveäsi, metsän hiljaisuutta ja mustikoidesi makeutta.
Ikävöin pakkasen puremaasi, syksyn syvää sumua ja kevättäsi,
joka tuntuu ettei saavu koskaan.
Kaipaan ihmisten ujoja hymyjä, ystävien suloista naurua,
kermakakkua syntymäpäivillä.
Ajattelen sinua Suomi pienenä, suurena, turvallisena kotina,
joka minua odottaa saunan lämpöiseen syleilyyn.
Oi maani,
niin olen laulanut, tuntenut.
olet synnyinmaa, äidinmaa, isäinmaa
Minun maani. Lempeä ja ankara, niin kuin äidin rakkaus,
hiljainen ja luotettava, niin kuin isä.
Luontosi on minut kasvattanut, niin etten pelkää jäätä,
vaan kylmä viima kasvoillani herättää minut eloon
tai tuulta, joka keikuttaa venettä ja kuiskii metsässä menninkäisten kieltä.
Sateen jälkeen, osaan kiittää aurinkoa
ja sen valoa, joka kirkastaa taivaan ja maan.
Ihmisesi ovat minut muokanneet ajattelevaksi ja kainoksi,
itsenäiseksi niin kuin sinä olet.
Olet tosin tehnyt minut turhamaiseksi,
sillä kopeasti, jopa ylenkatsoen sinusta puhun muille.

Minulle sinä olet toivon ja kehityksen esikuva

Koska olet minun maani, mutta olet enemmän,

olet minulle rakkain!

Onnea Rakas satavuotias Suomi!


Nimimerkki: Leija

Jätetty rakkaus

Miksi sinä lähdit, kysyt minulta
jos minua niin rakastat,
Miksi jätit kodin, ystävät,
tutun ja turvallisen
Vihreän metsän, valkoisen lumen
ja niin jumalaisen kirkkaan sinisen taivaan?

Samaa olen kysynyt itsekin
monta kertaa, raskain sydämin kun uusi maani on tuntunut vieraalta,
vaikka kotini olen sinne rakentanut.
Miksi vaihdoin puron solinan kosken kuohuntaan
lintujen vienon laulun mustarastaan kirkkaaseen sointuun
metsien tuoksun auringonkukkapeltojen loisteeseen?

Enkö ollut sinulle tarpeeksi hyvä,
Miksi lähdit jos minua niin rakastat?
Vastauksia on monia, mikään niistä ei ole oikea.
Et, et sinäkään ollut täydellinen, niin kuin muistoissani olet nyt.
Pimeytesi talvella kuristi sydäntäni
Murheet olivat jättiläisiä
Kevättäsi ja kesääsi rakastin
Mutta sitten tuli syksy ja kuolin sisältäni.

Ja minä olin nuori ja halusin elää
en halunnut viettää iltojani murehtimalla
katumalla elämättä jätettyä elämää.
Myös uusi maa minut huumasi, vietteli,
vei mennessään, toi rakkauden, toi uuden elämän
Kaikki oli kiehtovaa ja uutta
Kunnes uudessa maassa uusi muuttui vanhaksi,
muuttui sinuksi
muttei yhtä rakkaaksi.

Nyt en ole enää nuori, enkä vanha
Tiedän jotain ja ymmärrän paljon
En, en ole katunut että lähdin.
Minä lähdin koska minun oli pakko lähteä,
oppiakseni rakastamaan sinua niin kuin minä nyt sinua rakastan.
Joka kerta kun palaan syliisi
se on minulle suurta juhlaa,
juhannus ja joulu,
arkinen tiistai marraskuussa
tärkeintä on saada olla kanssasi.

Haluaisin sinun tietävän,
Minä lähdin,
mutta en koskaan lakannut rakastamasta sinua,
opin vain rakastamaan sinua enemmän.



Nimimerkki: Leija

Mulla on laiturissa paatti
sen pohjalla makaa naatti
muuan aristokraatti
jolle annoin kenkää
ja nyt sillä laatta lentää
kaarena, kauas entää


Merisairas krotti
jota varmaan nolotti
kun saamatta jäi lottopotti
tyttöystävä ihana
makasi vain lahnana
mokomakin harppuuna!
Äänekkäästi kiroili tuo otus
inhottava kuvotus
naamallansa turvotus

Potkaisen krotin yli laidan
paatille teen suoja-aidan
maalaan myrkkyraidan!
Pysyköön poissa
paremmissa karkeloissa
tai syvissä soissa
ihan miten vaan
en viitsi katsoakaan
kun kierii tuskissaan


Sydämetön lienen kyllä
nainen, hepeniä yllä
lämpenen hymyilyllä
raikas syleily on paras
sydämeni varas
siihen vastaan - kyllä armas



Nimimerkki: HeliTuuli

Iho muistaa…
hehkuu...
sydän tunteita leiskuu vielä!


Vielä huulilla hymy kareilee
vatsan pohjassa … jossain siellä...




Nimimerkki: HeliTuuli