Valo ja vesi runot

“The Memory of Light, the Memory of Water”
by Michiyama Rain


Light falls,
Leaps off the water in response

The memory of water
Is your memory

When I looked at the water
and nodded assent,
Everything around
fled post-haste

Full of holes,
that hand
trying to capture the minute particles

The gaps vanished from
all things material and abstract
as they manifested their truth

Get a firm grip on the rails
and there’s nothing to fear,
but beyond that, there’s nothing
we simply penetrate
a layer of rock thousands of times older
than the Neolithic period,
on a day called today
a marvel of day that never should have been,
making aimless detours
in our thirst for beautiful waters.

Fusion impossible––
What a dilemma––
the circumstances of an abnormal world,
my personal circumstances:
flippant
projections, nothing more

I wish things would change
I wish things would change, I think as
my unchanging self
is faithfully projected onto the world

light and
water
In this moment right now,
in the memory engraved within them,
thus we sway,
back and forth easily,
together with the Poverty of Imagination


I worry––
I worry––
All this beautiful light
in a single day––
it must be in violation of some rule,
So if breath held,
it will fall gradually into sickness

Ahh––　if the earth will exist again today

Buried in the strata below
transformed into rock
after thousands of centuries
excavated by slightly more sane earth inhabitants
whom we greet as though to say––Hello.


That of all things
is not to be forgotten
is forgotten
becomes memory
in the water
filling and drying out
in the darkness
Even if I drown––
even still––somewhere
the light follows me around
it will not let me be

and so,
like reveling in the past––
this storytelling:
your breathing

memory of light––
memory of water––
somewhere––
someone––
chit-chatting away

On a thief’s mattress
sleeping peacefully––
while about the dozing crown
lurks an ethereal memory.

Nimimerkki: Michiyama Rain

Kuohuvan aallon alla

Kuohuvan aallon alla oli vielä tilaa näkökulmille
suuntausten väliset linkit oli pystytetty harmaan digialkuajan suomaahan
sitruunatalven sukeltaessa vesimelonikevään matalaan päätyyn
fosforikuorisissa lähtökohdissa painoi ajatuskesän lämpöjänteet

biomagneettiset vastakaiut hymyilyttivät taivaanmutkia
kylmänsinisissä valomerkeissä huurtui vesiliukoisia nimikkoraitoja
oikuttelevan luonnon puujalkavitsit huuhtoutuivat tarkoitusvaahtona yhteisövalomereen
hyötysuhdanteiden siivillä rasvoittui estetiikan alusvillaa
selkärankojen valuessa taidepoliittisten nahkasohvien väleihin
julkinen tila kiitti ja kumarsi korroosiolle

erilaisuuden nuoralla tanssi valonkantajien nurjia roolihahmoja
kaksijakoiset samaistumispinnat puolittivat ulkosisäisyyden ja sisäulkoisuuden välisiä jännitteitä
yhteisten näkemysten kinttupolut kiersivät tyylisyitä ja toteuttamattomuuden muotokuvia

vuoristopurot ja betonibunkkerit tuoksuivat samalle tuulen suututtamalle usvalle
skeittareiden polvissa tummui kelluvaa joukkovoimaa
katulamput pelasivat dominoa järvinäköalasta nauttien
keskuskujien katveet rehottivat havahtumisen liaaneja
sadepisaroiden ulkomaanapu ei tarvinnut instituutioita taakseen
aurinkolasiavaruus kasvoi lähtökuoppia ja kaupungin karttaa

maamerkkien auravärit korostivat yhteisen tekemisen merkitystä
vesi löysi väylänsä, valolla oli valkoinen keppi ja vaikeuksia löytää kotiin
aurinko laski lämmikkeeksi mukaan, kun pimeys viilensi hiljaisuutta



Työryhmä:
Teksti ja lausunta, Jarko Manninen
Musiikki, Niko Manner
Video, Kai Hanninen

Nimimerkki: Jarko Manninen, Niko Manner, Kai Hanninen

This image was created as a prayer, not only in response to the tragedy that happened in Japan, but also as way to resist the never-ending inhumanity that still plagues our world.


With love for all that we encounter in the cycle of our lives, the ups and downs, and all the ironies.

Nimimerkki: Ryoji Orihara Fretless Bass Player

Mikään ei ole pysyvää. Ei mikään. Ei edes meidän maailmamme.
Valo tulee ja menee, kun pimeys valtaa ja pysyy.
Vesikin vain jatkaa matkaa aina eteenpäin, kiertää ympyrää, jäätyy ja jatkaa taas.

Kyyneleet valuu, jää murtuu, aurinko nousee.

Maailma on kaunis.
Mutta myös hauras.
Se tarvitsee apuamme.

Kyyneleet valuu, jää murtuu, valon pilkahdus.

Me tuhoamme maailmaa välittämättä.
Me tuhoamme luontoa välittämättä.
Me ei auteta edes meille tärkeintä asiaa hädässä.

Kyyneleet valuu, jää murtuu. valon pilkahdus.

Ettekö te ihmiset nää?
Täällä on elämää.
Joka häviää.

Kyyneleet valuu, jää murtuu, valon pilkahdus.

Vesi mustaa, valo hämärää, elämä kurjuutta.
Meressä muovi pyörteitä meidän takia.
Kyyneleet valuu, jää murtuu, valon pilkahdus.

Jokainen roska,
jokainen muovin palanen,
jokainen tupakan tumppi,
jokainen muovipussi,
jokainen lentokone,
jokainen saaste
jää tähän maailmaan.

Kyyneleet valuu, jää murtuu, valonpilkahdus

Maailmassa on vielä:
valoa, vettä, iloa ja toivoa.

Kyyneleet valuu, jää murtuu, aurinko laskee.

Me pystymme muuttumaan.
Me kaikki.
Yhdessä!

Nimimerkki: The sleepy weirdos

Love,
how are you feeling?
I wish you could come and visit my island.
Let's try,
I'd like to talk with you.

You're often in my thoughts.
Or maybe a thought isn't a right way to describe it.
It is rather such a lovely feeling of you that enters me.
Sometimes I see an image of you in my mind.
Sometimes I feel your presence very strongly.
Maybe I cannot quite explain it yet but
it is so important and
I'm so happy that
you exist.

I have thought of you.
I'm wondering whether
you would have the time to come and visit my island.
It is warm and peaceful.
I think you would like it.
I cannot wait to see you.
I yearn to talk to you in peace and meet again.

Nimimerkki: Sari Nordman