Lähelle, kauas -runovideokilpailu 4.1.-30.4.2016
Close and Far – Poetry Video Contest
Runovideokilpailun voitto kirjailija Pia Hounin työryhmälle.
Lahden Runomaraton ry:n Lähelle, kauas – Close and Far -runovideokilpailun tulokset julkaistiin Runomaraton 2016 – festivaalilla 18.6. Lahden Sibeliustalossa. Kilpailun voitti kirjailija, teatteritaiteen tohtori Pia Hounin työryhmän video Maa II. Helsinkiläiseen työryhmään kuuluivat Hounin lisäksi Max Lilja, Janne Laiho, Jaana Pesonen ja Mfundo Morrison. Palkinnon arvo oli 1000 euroa.
– On hienoa, että runolle löytyy uusia mahdollisuuksia. Kirjoittaminen on lähtökohtaisesti yksinäistä puurtamista, runovideon tekeminen vaatii heittäytymistä ryhmätyöhön. Yhteistyön kautta runo saa aivan uusia muotoja ja tulkintoja.
Kilpailun päätuomarit, videotaiteilija J.P.Sipilä, kuvataiteilija Soile Yli-Mäyry sekä runoilija Risto Ahtipäätyivät jakamaan kilpailun kahdelle muulle palkittavalle videolle molemmille samansuuruisen 500 euron summan. Sen sai lahtelaisen kirjailijan Katriina Ranteen, Janne Laakkosen ja Marjo KiukaanniemenvideoYlittää valtameren sekä video En näe sinua, jonkatakana on tamperelainen työryhmä Tomi Kallio,Mari Käki, Lauri Autere ja Ilona Vuori.
Kunniamaininnat jaettiin kolmelle videolle, jotka olivat Paulina Vallinin Kirje runoilialle, Tytti Heikkisen Kieli sinä katoava ja Sanni Tervon Kippura. Vallinin video oli myös Etelä-Suomen Sanomien kanssa yhteistyössä järjestetyn yleisöäänestyksen voittaja: Kirje runoilialle keräsi 35% annetuista äänistä.
Kansainvälinen runovideokilpailuun osallistui 73 videota kuudesta eri maasta. Kilpailun teema kehotti pohtimaan oman kielen merkitystä, kieli-identiteettiä ja pienten kielten asemaa. Kilpailun esiraatiin kuuluivat Ville Grönroos, Kaisa Hako, Perttu Mustonen, Liisa Salo ja Marja Welin. Esiraati valitsi 12 finalistia, joista kilpailun päätuomarit valitsivat palkittavat ja kunniamaininnan saaneet videot. Kilpailun saama suosio ja korkea taso yllätti iloisesti sekä järjestäjät että tuomarit. Yksi kilpailun päätuomareista, J.P.Sipilä, nosti esiin tavoitteen viedä runovideota enemmän videorunon suuntaan. Omissa perusteluissaan hän korosti kokonaisuuden merkitystä:
“Videoruno on vielä suhteellisen tuntematon ja määrittelemätön laji. Videorunoudessa ei ole kyse runon kuvittamisesta tai esittämisestä, vaan uudesta kokonaisuudesta, ajatuksesta ja elämyksestä, siitä mikä sen elementeistä yhdessä muodostuu”, luonnehti Sipilä.
Vuoden 2016 Lähelle, kauas -runovideokilpailun voittajat
1.Palkinto:
Maa II – Pia Houni, Max Lilja, Janne Laiho, Jaana Pesonen ja Mfundo Morrison
2. Palkinto (jaettu):
Ylittää valtameren – Katriina Ranne, Janne Laakkonen ja Marjo Kiukaanniemi
En näe sinua – Tomi Kallio, Mari Käki, Lauri Autere ja Ilona Vuori
In english
CLOSE AND FAR Poetry Video Contest 2016
Writer Pia Houni and her work group is winner of the poetry video contest
The award-winning poetry videos were presented and the results announced on Lahti Poetry Marathon Festival on 18th June 2016 at Sibelius Hall in Lahti. Writer Pia Houni and her work group Max Lilja, Janne Laiho, Jaana Pesonen and M’fundo Morrison won the first prize, 1000 euros, with their video MAA II. – Video poetry offers new forms and possibilities to the poetry. It opens a way to collaboration, as writer’s work traditionally is quite lonely, Houni points out.
The second and the third prize were both 500 euros. The awarded videos were Ylittää valtameren by writer Katriina Ranne, Janne Laakkonen and Marjo Kiukaanniemi and En näe sinua by Tomi Kallio, Mari Käki, Lauri Autere and Ilona Vuori.
The honorary awards were given to Paulina Vallin for the video Kirje runoilialle, to Tytti Heikkinen for the video Kieli sinä katoava and to Sanni Tervo for the video Kippura. Paulina Vallin’s video were also voted as a public’s favorite video in the internet voting organized in co-operation with the ESS media.
The international competition was organized during the spring 2016. Altogether 73 poetry videos from 6 different countries took part to the competion. The goal of the competition was to raise questions about language identity and the status of minority languages in today’s multilingual, global society. The participants were asked to consider the importance of language and linguistic roots and the right to communicate using one’s own language.
The final 12 poetry videos were chosen by preliminary jury: Ville Grönroos, Kaisa Hako, Perttu Mustonen, Liisa Salo ja Marja Welin. The poetry videos were judged by esteemed poet and creative writing tutor Risto Ahti, poet and video artist J.P Sipilä and painter Soile Yli-Mäyry. Success of the competition and hig quality of the videos surprised the organizer and the judges. One of the judges, video artist J.P. Sipilä, emphasize the importance of the entirety in the video poetry. – In video poetry, it’s all about creating a new entity, new idea and experience, not about visualising or ”decorating” a written poem, says Sipilä.
Lähelle, kauas 2016 runot
N/A
Kun luette tän tekstin runokentässä,näyttää kuin proosan ois tehnyt runoässä.
No ei vaan, siis tämä ei ole nyt oikeasti runo, vaan selittelyä: tässä ei ole mitään videosta erillistä runoa, eikä matsku ole edes tehty alun perin tätä kilpailua varten, vaan kaveri ehdotti lähettämään tekeleeni tänne.
Videossa on epäranskaksi (ranskaa osaamattoman ranska) tehdyt alkutekstit. Video on tutkielma sanavitsin muuttumisesta tyrmääväksi minimalistiseksi realiteetiksi ja metafyysiseksi sosiodraamaksi toiselle Euroopan unionin kielelle epäpätevästi käännettynä.
Nimimerkki: les animations indésirables nocturnes de andras lahdelma
Ruusunkasvattaja
Tuhansista huoneista mua kiinnostaa yksi ainoa. Se, jonka mä olen nähnyt unessani. Huone, jonka postiluukusta työnnetään taukoamatta ulos ruusunterälehtiä ja pieniä avaimia. Jossa ruusunkasvattaja itse on ikuisen ajan oman huoneensa vanki.
Enkä mä osaa sitä tämän paremmin kuvata: Joku kysyi, minne olette matkalla, niin äkisti, että ehdin vain sanoa kotiin. Ja tietämättä miksi, mä purskahdin samassa itkuun.
Nimimerkki: Mari Laaksonen
Taiteilija Runo
Olipa kerran taiteilija Runo,se juonia aina muille puno.Kerran matkalla tuli vastaan ruho,kenelle oli koittanutkin ikävä tuho.
Se ruhon katkoi keskeltä poikki,sydämen otti ja metsään loikki.Sydän kädessä vielä vain tykytti,mielessä musiikki runoa hypytti.
Liukastui kuitenkin kosteaan kiveen,teki runon paperiin haavan kipeen.Oli maahan pakko hetkeksi ojentua,sydämestä liikaa taisi tulla puristettua.
Runo:n muste muuttui mustasta punaiseksi,se alkoi katkeroittaa syvältä sielua kuraiseksi.”Miksi kuolleelta sydämen käsin kuroit?,juonia punoit ja elämäsi kokonaan tuhoit..”
Uutisotsikoiden tekstit mieltä alkoi kalvaa,”jos joku tästä saa tietää niin olen vainaa!?!”” Pakoon en tekoani kovin hyvin pääse,metsään katoan! Oi, tapahtuisi käänne!”
Missä runo nyt matkustaa, kuka tiedon haluaa?
Nimimerkki: V.V
Pieni poika, aika arka
Poika pieni, aika arka,
istui syrjässä sakista,
tuskin kymmenvuotiaaksi
ehtinyt hän varreltansa.
Kieltänsä en ymmärtänyt,
sanoista en selvää saanut,
tajunnut tuon taivaallista.
Pojalle käden ojensin,
lahjan annoin, kai hymyilin.
Poikalapsi pois jo juoksi
kourassansa lahja pieni,
lahja pieni, ja mitätön.
Pois hän juoksi, ja palasi,
kelpo poika kättä näytti,
käsiänsä vilkkaan käytti,
katsoi silmiini arasti:
Annoitko tämän minulle,
ihan varmasti minulle,
minulle, ikiomaksi!
Käden suljin, ja selitin,
sanoin elkein ja eleillä:
– Sinulle, ikiomaksi.
Lähdön hetki meille koitti,
köytettynä turvavyöhön
takapenkillä jo istuin.
Hätäisenä kiersi lapsi,
etsi, etsi, viimein löysi,
katsoi silmiini, hymyili.
Tarvittu ei naapurissa
kieltä yhteistä vasiten,
tarvinnut ei teeskennellä,
– käyttää turhia sanoja.
Nimimerkki: Kale Vala
Minun kieleni
Minä puhun, mitä minä tunnen.
Minä kirjoitan, mitä minä ajattelen.
Minä kerron, mitä minä näen.
Kun olen kotona, olen lähellä.
Sydämeni on paikallaan, turvassa.Kun olen ulkona, olen kaukana.
Voin kadota ajatuksiini, eksyä, kuunnella, katsella.
Kun näen auringon, se on kaukana.
Kun tunnen auringon, se on lähellä, se lämmittää minua.
Kun minä rakastan, se tuntuu lähellä.
Kun minuun sattuu, sekin tuntuu lähellä.Silloin, kun minä en tunne, se tuntuu kaukana.
Halaus on lähellä.
Lämpö on lähellä.
Kuiskaus on lähellä.
Taivaan lintu on kaukana.
Vanhuus on kaukana.
Maailma on kaukana.
Minä olen lähellä, mutta olen myös kaukana.
Minä näen lähelle, mutta näen myös kauas.
Se on minun kieltäni.
Nimimerkki: runotyttö
Totuudella on tuhat nimeä
Pöydällä on tuhat nimeä,kuin tuulella, merellä.Ihmisellä vain yksi,kuin ilolla ja surulla yksi katse.
Jos ne tuhat nimeä laitettaisi jonoksi,niin jokainen kättelisi yhtä,ja iloitsisi omasta, jonka parhaiten tuntee.
Ja pöytä on sama.
Saa de, saa deta ki tela raaQvista estSoles qvestSaa de, saa deta ki tela raa.
Kartalla on tuhat tietä,yksi koti.Tiellä on nimet, metsällä ei.Aina voi eksyä, sekä koditon,että hän jolla koti on.
Totuudella on tuhat kieltä,kuin valheella.
Miten ne laittaa jonoonja ottaa kädestä?
Oikeudella on tuhat tietä.
Saa de, saa deta ki tela raaQvista estSoles qvestSaa de, saa deta ki tela raa.
Nimimerkki: Runoprojekti 2016
Kieli, virta, lastu, silta ja meri
Kieli, virta, lastu, silta ja meri
Jussi Vaarala 2016
Kieli
kuin vedestä veistetty lastu
virrasta joka on virta
vaikka ei olisi suuren suuri.
Lastu on virtansa näköinen
lähteensä makuinen
sitä enemmän
mitä lähempänä se on alkuaan
pulppuavaa alkuaan.
Kieli on
pulppuavia lastuja.
Ja se lastu on sitä vähemmän
virtansa näköinen
mitä suuremmaksi
ja kauemmaksi
virta kasvaa.
Kunnes virrasta veistetty kielen lastu
sulautuu muiden joukkoon
suureen
kaikkien kielten lastujen
mereen.
Virralla on myös silta
ei välttämättä suuren suuri
mutta silta kumminkin.
Suurella virralla suuri silta
pienellä pieni.
Mutta pienenkin virran silta
tulee suureksi
ja pieni virta suureksi
sillä
jos sitä siltaa ei ole.
Kielen virran silta
on yhtä kuin ymmärrys.
Sen ymmärrys
ilman rakennettua
siltaa
toinen ranta kauas jää
kauas jää
Ja kielen virta mennessään vie ne
jotka ilman siltaa
ja ilman virran lastujen ymmärrystä
siihen astuvat.
Kielen lastujen virta
ilman ymmärryksen siltaa
on vaikeasti ylitettävä
rajavirta.
Virta, lastu, silta ja meri
siinä kokonaisuudessa
jokainen kieli
on
sama
ja
eri.
Nimimerkki: j usva
Runo omakielisyydestä
Minun sanani ovat painuneet mieleesi, nekin jotka olen jo unohtanutsanonut huolimattomasti puhunut ajatuksissanikuin yhden ristipiston mykkään muistiin.Tunsin kuumat kutsusanasi viisaat viihdytyssanasijuonet jaksamissanasi -tulin takaisinkuin rauta magneettiin, kuin portimo ritaankuin Kiputyttö, Vammatar!
Kieli on siivooja, persoonamuotojen perusleipä, aikamuotojen portaikko, preesensin tanssilattia, subjekti loitsii objektiaadjektiivien värikäs hedelmäkulho olohuoneen pöydällä, tunteen värit, kestettävä kaikki!Hitaita teonsanoja. Nopeita muuttuvia verbejä.Konditionaalin pelivara. Viitsisitkö? Voisitko? Haluaisitko? Huvittaisiko? Jaksaisitko? Jakaisitko?Ikivanhojen sanojen hierarkia. Pronominien selkokieli. Essiivi, rakastettuni!Sain tietää, että äidilläkin on nimi! Hänen nimensä kauneus vaaher syyspuvussaisän nimen vaeltajan yksinäisyys.Koulussa kysyttiin: mikä on kärki? Vastasin: niemenkärki.Miksi et sanonut: veitsenkärki, kengänkärki?Ihmeellinen kirja; Sydämen Avain,avain kädessä kansikuvan enkeli puhui minulle…leikin koulua: Kirjoitin enkelin viereen nuolen ja sanan ”ENKELI”, avainta osoittamaan myös nuoli ja teksti ”SYDÄMMEN AVAIN”.Vanhemmat nauroivat, ei sitä, että olin kirjoittanut väärin, vaan sitä etten suostunut korjaamaan kirjoitustani. Väitin: se kuuluu noin.Yhä väitän samoin.Kuin Eemeli metkuineen istuin oksalla ylimmällä jahiekantuoksuisella maitolaiturilla ystäväni sanoi: Minusta tulee tietysti pianisti. Mikä sinä olet isona? Ala näyttelijäksi!
Isäni sanoi: Onko sinulla jotain asiaa?Sinä sanoit: Haluat sä sanoa ensin jotain?Persoonani elämäntie maapallolla linnunradalla juuri minun ihmiseni kulkee minussa kuin vieras tutussa talossaminä matkustaa kaoottisella planeetalla, rakentelee omia lauseita kuin sisustaisi tyhjiä huoneita:Kyllä se oppi Kaiken mielen jolla on kieli kuin Suomenniemi.Lyyrisesti:Aamuyöllä heräsin katselemaan tähtien käsittämätöntä tasasuhtaisuuttakuu kaunis kuin odottavan naisen vatsa.Proosallisesti:Satoja murhia luvuttomasti turmia, kuvotukseen asti sotien välkettä,himmertävä siivekäs ilmestyi keskiyöhön vaienneessa talossavarovasti asettui seinälleläpikuultava minimaalinen siivattiseuranani, kuulijani, kuuliljani –
haavoittunut aamu, tosi kirkas päivä, illan lauha, se yö, joka syötti:rajaa unet kuin varman käden nopea tussipiirto paperin valkeaan.
Nimimerkki: Vammatar
Hetket
Tunnen ja kosketan,luen ja matkustan.Tunnen Suomen viiman ja kylmyyden,matkustan löytäen kokemuksen uuden.
Kuulen ja ymmärrän,näen ja tunnistan.Kuulen Suomen kauniin kielen,lapsesta asti sitä painanut mieleen.Japanin tunnen vain kukkasistaan,kielen sen monista kiemuroistaan.
Haistan ja hymyilen,maistan ja nautin.Haistan Suomen kauniin luonnon,maistan maut Mexicon.
Lähelle ja kauas,maailmamme vauras.Kieltemme rikkaus,on meille suuri rakkaus.
Nimimerkki: Timantit
Silmät kiinni, silmät auki
Jokainen meistä on minä.
Mutta mikä
on minä?
Kun katson jalkojani kävellessäni
ne ovat niin lähellä.
Tunnen ne, liikutan niitä,
kosketa toista niillä salaa pöydän alla,
tai juoksen niillä ilman kenkiä lumihangessa.
Ne ovat aina olleet siinä,
matkakumppaneina.
Kun otan kuvan jaloistani, selitän muille:
siinä ovat minun jalkani.
Minun jalkani?
Ovatko jalkani siis osa minua,
vai vain minun?
Kun jalkani sanoo minulle: kipua
minä ymmärrän sen kieltä
vaikkei se olekaan sanoja ja kirjaimia.
Mutta jos jalkani on minä,
niin miksi sen pitää viestiä minulle?
Kun mietin tarkkaan,
jalkani ovat vain erillinen osa minusta.
Sulkiessani silmäni tunnen itseni koko kehona,
mutta silmät auki tuntuu, kuin olisin vain pää.
Miksi jalkani ovat niin kaukana?
Joten mikä on minä?
Minulle,
alakoulussa luokallani olleelle sokealle tytölle,
sinulle?
Nimimerkki: Minät
Juuret on
Minä rakennan
tätä taloa
ilman juuria
meille kodiksi
juuret kasvakoon
läpi talomme
talo juurtukoon
tälle paikalle
juuret sekoittuu
kanssa naapurin
kasvaa rinnakkain
oppii toisiltaan
esi-äitimme
esi-isämme
ovat mukana
meillä muistoissa
kivijalkaan me
muuraamme arvomme
maailman yhteisen
kanssa naapurin
kunnioitus naapurin
arvo on kestävä
pelkoja emme tuo
tämän kodin luo
tällä tontilla
rauhassa elämme
suvaitseva asenne
on kivijalkamme
sanoja ymmärrä en
teot merkitsee
kieli yhteinen
löytyy kautta sydämen
Nimimerkki: Elämän taiteilija
Word
The original poem is in arabic and the following its translation into english:
The scented of my history and yours
Morning anthems
And the birds` songs
The past’s lineaments
My papers …. my poems
My lovers… my children
My dreams .. and my delights
How we were… and what we became
What we have sang
How would we grow up and how would we pass away
And to where
My papers …. my pomes
My lovers… my children
My dreams .. and my delights
My legacy and yours
Their words and their poems
Their melody and our songs
I am not going to cry on you so don’t you too
Me and you and a lot of letters
Leave the roses on their twigs
For me its enough what you have given me of words
Lots of treasures filled of colours and pomes
And books full up of words
That we sang and dance by them
We will pass away as they did
We will leave a mark behined as they did
I am not going to cry on you so don’t you too
We all going to leave
But … We will leave mark
As they did
Nimimerkki: Farah Al-Asady
Käännähys
Seisoin monilla asemilla monien sanojen takana enkä kellekään kertonut mistä oikein tulin,
kuulihan sen nyt kielestä, jos pysähtyi kuuntelemaan, usea ei ehtinytkään,
sellaisia vennäänrajan yli heitettyjä sananjämiä, jätteitä oikein,
joita ryppyyntyneet mummot kalkatti kovaan ääneen
ja naurua oli liioitellun paljon siinä kohtaa missä pitäisi olla sivistyssana.
Kyllä mie käytin hymyä hyväkseni, sitä sellaista hymyä joka rullaa hameenhelmaa ylös
saunasaippuantuoksuisilla sormilla
ja asemien villitkissat rohkeetkollit puhuivat ihan erikieltä, kielellä
miten helppo ne oli kesyttää
ku mie oli vähän niinku miau tai sinnepäin
ja kieli on nopeampi kuin keho.
Yliopiston portailla sitten, kengän kärjet kääntyivät vastakkain
ja siinä kohtaa missä piti tavata tu-le-vai-suus
ni mie meninki iha mykäks enkä osannu mittään sannoo,
mut ei kukkaan kissa sitä kieltä vieny, kyl se ol jonkinlaine häppee.
Kotimaisuuteni oli hiukan hullunkurista, sisälsi niin paljon vähemmän nykyaikaa, jotenkin.
Ja piti todistella, että leivinuunit jätin taakseni jo kauan aikaa sitten
ja kiiluvin sinisilmin väitin, ettei minussa olisi palaakaan pullaa,
ei mitään kardemummia kaneleita.
Totisinta on kuitenkin, että eihän ne miut ja maut mihinkään oikeesti katoa,
nykyisin vaan osaan hymyillä kansainvälisemmin ja kiittää katseella.
Nimimerkki: Miumaut
Kêliya oxirê / Hyvästien muistomerkki
dike qêrîn, diqîre
dibêje: Qiyamete qiyamet.
li hêlekê serjêkirin û li hêla din kujtin û bumbe baran kirin .
Qêrîn dikin rûyên li ser rûpelên sipî.
ji şewata hestên gotinan li ser , Derfetê nade min qêrînên wê
ku ez bikarîbim hemû tiştî binivîsînim .
Li welatê rojê, çêlîkên ahrîmanan xwe kirin e şagirtên xwedê
û bi navê xwedê mirovan serjêdikin.
We deriyên çend bihuştan li ROJAVA yê vekirin !!!???
Serêkaniya min, hêvî venehewyaye hîn û hîn di çavan de dizîzike.
Qolincên şev û rojên te sînorên êşê derbas kirin,
wiha di çavên zarokên te de tê xwendin.
Wa ji dûr tê xuya çawa stêrk û esmanê te heyvê tê de winda dikin.
De binîvisîn Serêkaniya min binîvisîn
Dîrokê ji nuhve binîvisîn.
hîn teqeteqa gulleyên te, di qayîşa hebûnê de ye.
Vaye di bêrîkên mûralên me de kenên LEWEND û SERHEDAN
û gotinên RESTEMAN li qada şoreşê bûye sirûd û sund
û di bêrîkên berjewendiyên wan de dolar li ser hev rêz bûye,
bi pencên gemarî zeft kirin û nixumandin.
Binêrin li vir kî kirît e !!!?
Li vir her tişt heşkere û zelal e. vir Kurdistan e, Kurdistan.
Banga min e ev
ji bo hemû darbestên li welatê min yên natebitin ji çûn û hatinan
Hey darbesta dilovan tu çendîn dil ji pola ye
Tu zaveyan bi zaroktî, ciwanî û berî demhatina wextê xwe berê wan ber bi gorê ve dibî.
Raweste kêliyekê, hîn li QAMIŞLO rondikên li ser kolanên dêmên bedew nehatine zuhakirin.
Hîn keske rengên zeytûnên xwe kiriye reş û ji xwe nekiriye EFRÎN
hîn jî dikele KOBAN a şîlanan
hîn ji esmanê te bêhna şewatê tê AMUDA toşê û wêneyên ORHAN tê de hatiye çikandin
hîn û hîn ji rondikên diya min wêneyên SERHED xwenedane alî
De hema kêliyekê rawest e
Hyvästien muistomerkki
Hän huutaa, tuskissaan
sanoo: On maailmanloppu, maailmanloppu.
Yhdessä suunnassa mestataan, toisessa tapetaan ja tuolla sataa pommeja.
Huutoihin yhtyy valkoisten arkkien tuskaiset ilmeet.
Sen päälle levinneiden tunteiden polttaessa, sen huudot eivät anna
minun kirjoittaa kaikki esille.
Auringon valtakunnassa, paholaisen jälkeläiset väittävät itseään Jumalan oppilaiksi
ja mestaavat ihmisiä Jumalan nimeen.
Monenko paratiisin oven avasitte Rojavassa?
Minun Serêkanîni, toivo ei ole laantunut, se paistaa läpi silmistä.
Öitesi ja päiviesi tuskat ylittivät kaiken kivun rajat,
ja nyt ne ilmenevät lastesi silmistä.
Kaukaa on havaittavissa miten tähdet taivaallasi pimentävät kuun.
Kirjoita minun Serêkanîni, kirjoita.
Kirjoita historia uudelleen.
Kuuluu edelleenkin aseiden ääniä, kansannousu jatkuu entisellään
Taisteluhenkemme saa voimaa Lewendien ja Serhedien hymyistä,
ja Restamien puheista on tullut kansannousujemme hymnejä ja valoja.
Vastapäässä intressejään ajavien taskuissa dollarit lepäävät toistensa päällä,
ja likaiset kädet suojaa niitä.
Katsokaa kuka tässä onkaan vastenmielinen?
Täälläpäin kaikki on päivän selvää. Tämä on Kurdistan, Kurdistan.
Tämä on minun kutsuni
kaikille kotimaani paareille, jotka eivät väsy edestakaisista matkoista.
Hei ystävälliset paarit, miten teräksinen sydän sinulla onkaan?
Sinä kuljetat sulhosia jo lapsena, nuorena ja ennenaikaisesti hautaan.
Pysähdypä hetkeksi! Vieläkään Qamişlossa kyyneleet ei ole pyyhitty pois hymykuopista.
Vieläkään Efrîn ei ole päässyt eroon mustiin pukeutuneista vihreistä oliiveistaan
Vieläkin ruusunmarjojen Kobanê palaa
Vieläkin taivaasi on savun hajua täynnä ja Orhanin kuvat näkyy siinä, voi joukkomurhien uhri Amudê
Vieläkään äitini kyyneleistä Serhedin kuvat eivät ole haihtuneet.
Pysähdypä hetkeksi!
Suomennos: Welat Nehri, Helsinki 31.3.2016
Nimimerkki: Ardlan
Far
Far, far, far
Wherever you are, are, are
You and your heart
Throbbing against my love
The love they never received
Was packaged and ready to leave
Far, far, far
I thought that maybe tonight
It might be done
It would all be gone
It was not, not, not
It was still there
It was still here
It was in my arms
It was all too much
So I threw my arms all about
Let my head come around
Back to me, my thoughts
My thoughts, my soul,
Whatever I’m made of
You are too
Far, far, far
The softer you touch
The harder I feel
The lonelier you get
The friendlier I become
You’re so far, far, far
And we’ve become so dark, dark, dark
The distance becomes long, long, long
And I feel strong, strong, strong
Don’t you think that this is enough
What I feel is inequity to
Your flat, flat, flat love
You simply went far, far, far
But what I feel is close, close, close
So near, the breath of your voice
The feel of your touch,
The love in the dark
Held down in the basement
Stuck with needles and pointed with firearms
Wrapped in hazard tape and all around fun
You are far, far, far
And I feel freedom so, so, near
It’s all here with you thus gone
In the shadows of the
Love you once lost.
Nimimerkki: Lotta