Kirjailijat Timo Salo ja Touko Kauppinen pyrkivät improvisatorisilla esityksillään kohti primitiivisiä juurikokemuksia tai sellaisten illuusioita. Salo hyödyntää esityksissä tiheitä, unen- tai uraaninraskaita anagrammisäkeitä ja Kauppinen syvälle hiekkaan, multaan ja ilmaan etsiytyviä proosarunojaan. Runojen lisäksi esityksissä käytetään Salon (sokko) piirtämistä ja Kauppisen synnyttämää outoa äänimaailmaa. Kaksikon esitykset ovat aina keskittyneitä ja jopa hartaita, mutta niiden juuriaan tutkiva paatos ei ole vailla satiirisia sävyjä. Kaksikko on esiintynyt aiemmin muun muassa Varsinais-Suomen runoviikoilla ja Helsingin Runokuussa.
