Runot 41-45. Yhteensä 80 runoa.
Kakkatikari ja naurava silmä
valopylvään päällä smokkitakkilokki
tamppaa kivettynyttä ulostetta kellanvihreillä räpylöillään
siitä korkeintaan kikkareellinen on omaa
ja tuoretta
leijonanosa lajitoverien jälkeensä jättämää
lämpimät terveiset näyttävät läsähtäneen monella
omaan nilkkaan
kilpikuoriaisen toukka pursottaa selkäänsä kakkapanssarin
nappaa sen piikkihäntäänsä tikariksi
pelottaakseen tiehensä
vihollisen
Serengetin jellonan ja karakalin
niin se uskoo: siinä on sen turva
että ajattelee uhmaavansa kuolemaa
Caracal caracal
aavikon kammottu mustakorva
jota antiloopit ja apinat vipeltävät kylki kyljessä karkuun
ajattelevat: siinä vasta onnenpoika
peto
jolla ei luontaisia vihollisia ole
sääli
sinänsä
ettei saalis koskaan pääse pedon saappaisiin
jos pääsisi tietäisi paremmin: että petokin pelkää
(aavikkoilves välttelee metsää)
pelkkää metsää
silmänkantamattomaan ja sen yli
sitä näkee mitä hakee
valopylvään mustavalkeaksi kakatulta huipulta
hyvällä säkällä ja kirkkaan sään aikaan
nauravalla silmällä
ehkä kaiken
nimimerkki: Maama
______________________________________________________________________________
Auringon edessä kelteisillään
voikukka kuin voitonmerkki;
nyrkki joka työntyy ylös asfalttiin auenneesta aukileesta
täältä tullaan! se julistaa
puskiessaan varttaan bitumista läpi
jättämättä kasvualustaan naarmuakaan
pikkukukista muodostuva kullankeltainen mykerö
kielimäisine teriöineen ja piilevine
verholehtineen
kaikki
yhtä aikaa
yhtenä entiteettinä auringon edessä kelteisillään
kuin vastasyntyneen silmät ja suu;
elämälle ahneesti auki
kaikki on sitä miltä näyttää
sille joka näkee miltä kaikki näyttää
näkyvä symboloi näkymätöntä
ja kelsin alla sydämiä
lyö ja lyö ja lyö
voitokas voikukka;
apomiktisesti vastasyntynyt
syntynyt
vasta
kuin joessa vesi
lapsivedessä joki
niistä mitään ei pidättele mikään
nimimerkki: Maama
______________________________________________________________________________
Nimetön
Säästän ympäristöä ja itseäni: matkustan vain unissani, unelmissani ja muistoissani.
nimimerkki: Riitta
______________________________________________________________________________
Elämäpeli
Pysäköin pilvilaivani korkeimman
hyppyrimäen latvaan. Vesijärvellä
on oma taivas, joka on punainen.
Kaupungin talot ovat homehtumaan päin.
Jos laskisi hyppyrimäestä,
veisikö se alas vai ylös?
Jotkut jäivät kuulemma yläilmoihin.
Olisin mieluummin polskinut maauimalaan.
Radiomastoihin syttyy topaaseja ja smaragdeja.
Afrikantähdessä rubiinit ovat kalleimpia.
Kallein ei aina ole arvokkainta, vaan pieni
hyvä teko. Jätin eilen kimalaiselle voikukan.
Elämästä ei koskaan tiedä.
Sitä pelaa ja kuolee monta kertaa.
Aikuiset pelaavat politiikkaa.
Siinä on aina alamäki.
”Tule syömään, nappula!”
Ruokana on silakkapihvejä
ja pussimuusia. Pilvilaivani yskii.
Sillä meni mikromuovia väärään kurkkuun.
nimimerkki: KatriinaUu
______________________________________________________________________________
Hämärän vierellä
Hämärässä metsässä vain varjot vierellä
avaavat salvat pois päivän sulkemilta ovilta
Pimeän hiljaisuus kohisee sieluni lämpimässä
syvässä sykkeessä
Illan viiletessä alan tuntea
yön laskeutuvan raikkaan harson hartioillani
Hetken tässä huilatessani hivuttaudun
mättäiden välissä piileskelevää polkua kohti valoa
On levon ja unen aika tulla luo
nimimerkki: jAPEi
______________________________________________________________________________