Runot 31-35. Yhteensä 80 runoa.
Omatunto
Kun koivun oksat alkavat sataa
liian aikaisin irti päästäneitä lehtiä,
liimaan ne takaisin puiden oksille.
Oksalla orava nauraa.
Olenko ymmärtänyt
kierrätysteeman väärin?
nimimerkki: Mirjo
______________________________________________________________________________
Hillasuon hopeatäplät
Ihastuttavan näyn nähdä sain
kun suolla samosin, hilloja hain
suo tuoksui ja eli:
surinaa, pörinää, ininää, liverrystäkin vielä
– mikä nautinto oli kulkea siellä
kun aurinko meitä hellitteli
Näin mehevän marjan ja kumarruin
vaan poimimatta se hilla jäi
kun lehdellä kaksi perhosta näin
kaunista
oranssi-siipistä, pientä ja hentoa
tuntosarvin herkin, mutta elämä rentoa
Ne kiinni olivat toisissaan – siis parittelu – arjen biologiaa!
mutta tunnelma muuraimen lehdellä
oli kuin kauniista rakkaus sadusta
kun hopeatäpläperhoset
hellästi siipiään leyhytti
Eivät kiirettä pitäneet perhoset
minä hiivin pois ja kotona luin
voi päivän kestää perhosten akti
oli siis hyvä etten häirinnyt niitä
voi perhosten suku kasvaa siitä
nimimerkki: linko
______________________________________________________________________________
Tuliaiset Tapiolta
Tahdoin tuoda tuliaisiksi
taivaan sinen sävyt
metsän vihreät vivahteet
tummien sammalien ja varpujen
lomasta loisteen – poronjäkälävalon
Mutta mukanani metsän murhe
korpilähteen kyyneleet ja kaipuu:
kuuset kaadettu, hongat hakattu
suot sotkettu ojilla
Tuhottu tanner Tapion
nimimerkki: hilkka
______________________________________________________________________________
Valkoposkikaupunki
Niin sinä sanoit, että ne on nuo
Jotka pilaavat kaupungin,
Kakkivat puistoon.
Mutta katsoitko itse?
Minkä vanan jätät perääsi?
Kun et jaksanut kantaa rapisevaa
Värikästä käärettä,
Jätit sen hanhen pesälle.
Ajattelitko kauaksi,
Se kääre jää sinne makaamaan?
Se on toisen koti, puiston reunassa
Tämä on sinun kotisi,
Tällä pallolla ja silti
Et huomaa että,
Satutat sitä.
Miten muistat sanoa, että ne hanhet
Pilaavat ihmisten kaupungin,
Mutta lopulta kaupunki,
On oikeasti myös hanhien.
Ja niin on sinunkin.
nimimerkki: Repo Leinonen
______________________________________________________________________________
Kun olet valmis
Se kantaa
luo nahkansa
Se lakkaa sirot kyntensä
seisoo uljaana vesisateessa
Vuodenaikojen seuraaja
kestävä uusiutuva
avoimena sinulle
Kaupunki on tarina
nimimerkki: ainoa
______________________________________________________________________________