Runot 21-25. Yhteensä 80 runoa.
Metsän kohtalo
METSÄN KOHTALO
Unikuvieni jälkeenjäänyt ikäväpisara
etsii nukkuvan kielon hymyä,
liukuu auringon taipeesta kohti ketunleipää,
varjon alakulon sammalkehtoa.
Aamun laulu kohottautuu kyljelleen
metsätähden lumon vierestä,
takertuu hetkeksi kanervan kelloon,
hidastaa suudelman laskeutumaan
puolukan poskelle.
Kuuset venyttelevät laiskasti
aamukasteessa kiiltäviä juuriaan,
maanittelevat karheikkoa
nostamaan vaelluspolut esiin.
Kallio rasahtaa aamun ensimmäistä kuumaa,
muurahaiset etsivät valon liekeistä neulaskasoja.
Kettupentueen pienin paimentaa karvapalloa,
kiepsahtaa nurin ja napsauttaa itsensä emon syliin.
Aamiainen eksyy sisiliskona käpälien väliin.
Aamu laskeutuu metsän hartioille eheänä,
levollisena, parempana.
Kaupunkiarkkitehti tutkii tienoon karttaa,
naputtaa laikkua, jossa aurinko juuri kihlasi
metsän morsiamekseen.
Metsäkoneurakoitsijayrityksen toimitusjohtaja katsoo
saapuneita viestejä, soittaa työnjohtajalleen ja käskee rasvata
hakkurin telaketjut.
nimimerkki: Sammalkallion sanaruukku
______________________________________________________________________________
Sydämen kauneus
Minun sydämeni kauneus tulee muualta,
jostain suuremmasta,
johon minulla ei ole pääsyä.
Sieluni puhdistettiin,
pestiin kaikkien kokemusteni saippualla.
Ja kun lika irtosi,
karaistiin minut riemastuttavilla voiteilla.
Silti minusta tuntuu,
että olen yhä eksyneenä metsään
saaressa jossa ei ole rantaa.
Saaressa ei pitäisi voida eksyä.
Jos kulkee johonkin suuntaan suoraan,
tulee lopulta rantaan ja näkee meren.
Siinä saaressa kuitenkin eksyin,
kadotin kaikki rannat,
koska en uskonut
vanhojen kuusien neuvoja.
Puut tietävät metsän.
Ne ovat olleet siellä aina.
nimimerkki: Keijo Winstén
______________________________________________________________________________
Jaloillaan äänestävä asteroidi
päätän pohdintani metallipilleistä: en osta
mitä edes ajattelit? haloo! milloin olet viimeksi käyttänyt pilliä?
et koskaan
jos alle yhden käden sormilta kysytään
pysy jämynä, vastusta kiusausta
joka kuiskii vielä kassallakin korvaan: ekoteko, ekoimu, ekoekokokoe!
tämä on ihmiskoe; nyt kysytään kykyä erottaa
tarpeet ja trendit toisistaan
entä jos vieraat kysyvät pillejä?
mieleni tahtipuikko – kotimaista koivua tietenkin
sen rytmissä ajatukset kiihtyvät ja valinnat kypsyvät tyköistuviksi
ääriviivojensa sisään, well done
oh well
enten tenten
viimeiseen asti pallottelen ottamisia ja jättämisiä
kuin Tarot-pakassa lanttien kakkonen pentaakkeleitaan
äärettömyyden silmukan molemmissa päissä
mitkä vieraat? milloin sellaisia viimeksi kävi? maa kutsuu, haloo!
ja ainako niille täytyy juottaa jotain
imettävää?
kesineen käsivarren päässä kasvaa kierrätysmuovikori
kuin rihmastopahkan muodostama pakurikääpämuotopuoli
nyt jo
vastasyntyneen painoinen
korinpohjalla ajankuva:
siitepölyrakeita, kollageenivettä ja kapryylihappoa
pestäviä vanulappuja ja kankainen vihannespussi, kestokuppi
idätysastia ja nippu mehiläisvahakääreitä, mung-pavun ituja ja kuukupinpesuneste
kestovaippoja ja bambulattiapyyhin, korealainen ihonhoitokivi, tiikerisalva
tusina eteerisiä öljyjä, paketti kiinalaisia korvakynttilöitä
suolakivilamppu ja kolme pussia
punaseetrilastuja
itsetyytyväiset valinnat kolisevat toisiinsa kuin meteoroidit Maan ilmakehää vasten
vuoroni koittaa
saan heittää noppaa
auringonvalo osuu pleksilasiin, en näe
hymyileekö joku minulle sen takaa
vai ei
kuin veden alta kaikuu ääni joka sanoo;
koska on maanantai, kutosella saa yllätyksen
kolmosella ei mitään
onnetar painaa pääni pinnan alle
niillä mennään, mitä annetaan
annan kaikkeni
että tunnistaisin ansan enkä lankeaisi siihen
milloin on parempi valita valitsemattajättö?
voiko käsien peseminen olla
jaloilla äänestämistä?
tänään päätän olla kohuasteroidi
sinnillä ja sisulla saan sinetöityä sisällöt
enkä palaa
houkutusten hyllyväliin enää
tuhahdan kurkumaksylitolitarjoukselle
joka uskoo punaisen capslockin tehoavan minuun
hah, pah!
ohitan kolmannen planeetan auringosta – ihan noin vaan!
kiusallani kuitenkin
niin läheltä
pitäen
että kuurompaan korvaan saattaisi kuulostaa siltä
kuin kylkeni kolahtaisi satelliittiin
nimimerkki: Maama
______________________________________________________________________________
Luonnon pahoinvointi
Luonto aika ajoin itkee.
Itkee pahaa oloaan.
Työntää päälleen lasketut lastit
kauas pois luotaan.
Työntää tuulella kovalla,
kuljettaa virrassa kyyneltensä
kaikki kuormat kyynelten mereen.
Kauas pois silmistänsä.
Täytyisi pahaa oloa tuottavat
laittaa ojennukseen.
Täytyisi vaivat tunnolta siivota,
etteivät patoutuisi kohtalokseen.
Niin, ei vahvakaan iäti kestä.
Mikä tekojemme vaikutus onkaan?
Ei pliis vahingoiteta toista.
Ei upoteta toista meidän roskaan.
nimimerkki: Pojankoltiainen
______________________________________________________________________________
VALINTA
VALINTA
”Maa kiertää Aurinkoa –
Kuu kiertää Maata
Työmies kiertää tahkoa –
eksynyt kiertää ympyrää
Luonto kiertää luonnostaa,
kiertää voi myös kaukaa.
Nykypäivän kierrätys on
tulevaisuuden toivo!”
nimimerkki: Kivi
______________________________________________________________________________