Runot 61-65. Yhteensä 80 runoa.
hämärtyvässä illassa kiitää lintu
hämärtyvässä illassa kiitää lintu
syöksähtää vähän väliä jyrkästi alas
pyrstösulkien mäkätys
soidinlento lepattava
kiertää kehää
lammenranta upottavaa suota
villi luonto hiljentää valittavan mielen
paljastaa mitä sanojen takana on
nimimerkki: JuhaL
______________________________________________________________________________
Tuu meille
Taas reissus kaukomaille käy
mut meilläpäin ei sua vain näy
tänne pääset bussilla
junalla tai laivalla
mä tuun sua vastaan
saat lainata broidin fillarin
niin tsiikataan seutuja kumpikin
jätetään kaikki huolet ja
kävellään päivästä puolet
rinnakkain
ootan sua niin
nimimerkki: Etana
______________________________________________________________________________
Vaahterat
Syksy.
En ehtinyt vaahteroille.
Kevät.
Ehdin silittää leskenlehteä ja seurata pääskysen lentoa.
Kesä.
Kuulin kuikan huudon, mutta en ehtinyt mustikoille asti.
Sanko täyttyi jo vadelmista.
Uusi syksy.
Aion nähdä kurkien kulkevan ja haistaa karpalosuon.
Ja ehtiä vaahteroille asti.
nimimerkki: Syksy
______________________________________________________________________________
Mänty
Se oli poissa kun palasin Saareen
mänty, lapsuuteni,
koko ikkunan takainen maailma
vastapäisen rivitalon nielemänä
tuossa missä silloin ja
tuossa ja tuossa ja… oi: tuossakin!
käpylehmiltä irtoilivat jalat
leikki loppui äkisti
linnoittauduin lasin taakse, kirjoitin kai
muistiin
moottoriveneen pärinän
ohuen koivikon takana
huomasinko mäntyä edes
Nyt näen: se on poissa
sen iltakultaa kahisevat kaarnat
mykistyneet
mutta juuret, kalliota
halkovat napakat sormet
talon alla ja tien
ne kantavat minua
varmoina kuin lapset
unenpehmeitä
mollamaijojaan
nimimerkki: Riikka
______________________________________________________________________________
Kotiseutu
Saaresta saareen pakenen,
valveesta
uneen.
Olen terroristi, olen
tuhatyö, suoritan
merten alaista tehtävääni
jonka luonnetta
minulle ei ole vielä kerrottu.
Etsin ostoskeskuksesta
vastauksia, ehkä ostin
väärät verhot, kahisevat
(joku voisi kuulla);
ehkä minut siksi on kahlittu
tähän liittoon
tähän raskaitten mustien vaatteiden,
hitaasti hyrisevien surusaattueiden
vaeltavaan janaan.
Silta, ruosteesta kirkkaaksi riivitty,
saaresta saareen,
unesta valveeseen.
Siinä on paikkani, ankkurini.
Kertokaa minulle merkkieni
merkitykset, tuokaa eteeni
proomullinen kysymyksiä
jotta minussa syttyisi halu nousta,
astua, kurottaa oksan varjoon kalliossa
alastomana niin kuin laine.
Rantapajukko on tihentynyt
sitten viime näkemän,
jonkun siima takertunut
ontuvaan laituriin.
Tännekö, tässäkö se vastaus,
hyppysistäni luiskahtanut tehtävä –
mielessä, muistissa.
Jos en vielä, pian
tiedän
miksi aallot
ja miten syvää.
nimimerkki: Riikka
______________________________________________________________________________