Hakukoneruno
Kenelle
Kenelle
Kenelle kellot soivat ?
Kenelle
Näin vakoilet, kenelle kaverisi juttelevat
Kenelle lyönnit kuuluvat
Kenelle opintolainan valtiontakaus
kenelle vanhemmuus kuuluu?
Kenelle
Minnamari Laine
Haiku
Vironhaikuja Assamallan asemalla.
soomeugri
kuoli jo me siitä
välitetä
enklantia
osataan…ja jotain…
joso osataan
Hannu Oittinen
Kielellä leikittelevä runo
Tuoli on kuin musta kissa,
joka venyttelee raajojaan.
Tuoli se vain on, sinä sanoit,
kulunut, mustalla sametilla verhoiltu
käsinojaton, muotopuoli.
Ei siitä kissaksi ole, ei se kehrää silitettäessä, ei leiki
lankakerällä, ei istu ikkunalaudalla
saalistamassa lasintakaista
tuulta koivun lehvistössä.
Sinä sanoit, että se ei hyppää niskaani,
jos käännän sille selkäni.
Rastaat lukevat nurmen kirjoitusta,
jokaisella madolla on silmät ja suu,
jotenkin tutunoloiset.
Tuoli on tyhjä,
se on se tuoli, jossa sinä et enää istu,
sinun poissaolosi on niin painava, asiat
ovat entistä vähemmän asioita, esineet esineitä.
Tuoli venyttelee raajojaan
kuin kylläinen kissa ja kehrää.
Tomi Kontio