Valo ja vesi runot

On sininen taivas, on valkoiset pilvet.
On vihreä maa, se värin ja valon tuo maailmaan.
On sateinen päivä ja valoinen yö, myös tähdet tuikkii valonyössä.
On pieni tyttö metsässä, sieni talossa asustaa.
On sademetsä kaunehin, siel kukat ja köynnökset kasvavat parhaiten.
On metsässä sateista ja sakeaa, on Suomen sademetsät maailman kaunehimpia.
Ne metsät on märkiä ja virkeitä.
On siel järvi kaunis, on kultakalat kultaa, ja sitä jossain joku kultaa huuhtoo.
Sademetsät on vihreitä ja valoisia, myös märkä ja villieläimiä.
Ja siel on rauhallista ja pilviä ja sateista.
Pilvet ovat pehmeitä ja heikkoja, siellä sataa kaatamalla.
Eläimet menee suojaan koloon, vaikka puunonkaloon.
Ja löytyy köynnöksiä.
Pilvet näyttää ihan hattaralta.
On pilviä erilaisia ja hyvin makoisia.

Nimimerkki: Leevi ja tytöt

Mitä näen aamulla kun herään? Ei se pimeyttä ole, ei pimeän varjoja, eikä olematonta mustaa. Öisin avaruuden musta kauneus tavoittelee maailmaa, ja päivällä kaikki on poissa. Aamulla idästä nousee päivän kirkkaus, joka saa ihmiset heräämään.
Jos meren äärellä ei kuuluisi veden lotinaa tai rantakivien kopinaa, ei kalatkaan voisi merta pitää kotinaan. Vesi on kuin kirkas peili, joka heijastaa kuvia ja synnyttää suuria tulvia. Auringon valo on kohtaloni tulipalo, kun se leimahtaa sitä on vaikeaa unohtaa.

Nimimerkki: Anita & Helmi

Valo ja vesi ovat olleet kanssamme täällä aikojen alusta saakka.
Ne eivät ole koskaan meitä jättäneet.
Ilman aurinkoa ei ole elämää, saatikaan ilman vettä.
Aurinko lämmittää, kun taas vesi pitää hengissä.
Ilman vettä en olisi mitään, ilman valoa en olisi siltikään mitään.
Aina ne ovat meitä käsissään kannatelleet, eivätkä koskaan tiputtaneet.
En sano, että vesi olisi paha, mutta sen virheen kerran tein. Vesi keuhkojani painoi ja kehoni huusi voi voi...
Yritin kivuta pintaa kohti.
Kuolema vieressäni istuksi, olkapäähäni koputti.
Mutta sitten näin valon. Aloin nousta sitä kohti. Uin vain, kääntämättä katsetta pois valosta, sydämeni palosta ei vesi pystynyt keuhkoihini tunkeutua.
Viimein pinnalle pääsin. Näin edelleen valon, joka minua kädestä piti herkeämättä. Se minut kuljetti minut turvaan ja katosi hyvästelemättä.
Välillä valo valo katoaa, välillä palaa. Sille aina kuiskaan salaa:” Älä koskaan lähde”.
Avaruudessa pimeys on valon ystävä ja ne kylki kyljessä elelevät, mutta vesi ei koskaan mukaan pääse.
Mutta silti valo saapuu pallollemme vettä tapaamaan ja sitten on taas pimeyden vuoro vettä puhuttaa.

Nimimerkki: Avaruuslapsi

50 vuotta sitten risuniityn koulutiellä
saharan punaiset hiekat sihisivät
suksien alla, ja taskilan rannasta mentiin paatilla uimaan kun
myrskyt mauri ja sanna nostivat merestä hienon hiekkarannan

myöhemmin new orleansin neitsyt
upposi rauhassa patelan olohuoneen sohvaan,
ja islannin tuhkapilvi, se oli vain
kajastus kraaselin merellä
niin maailman myrskyt
ulottuivat tänne mutta

S-marketin takaa loistaa
raamattuseuran risti kuin
vanhan ajan hylätty
loisto, joka ei enää auta

kun pohjoisnapa sulaa,
ja tulee taskilan
rantaan

Nimimerkki: Mauri ja Sanna

aurinko tavoittelee
rakastaan
joka haaveilee toisesta,
virtaavasta vedestä
sen villistä äänestä ja
ryöppyävästä menosta
virtaava vesi
uneksii
kaukaisesta rakastetusta,
niitystä
niitty on rakastunut
aurinkoon,
sen kultaisiin säteisiin

Nimimerkki: Uusa